Kunnan ja asiakkaiden etujen ristiriita energialaitosten omistajaohjauksessa
TEPPO, TIINA (2006)
TEPPO, TIINA
2006
Kunnallistalous - Local Public Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15769
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15769
Tiivistelmä
Tutkielmassa analysoidaan kunnan ja asiakkaan etujen ristiriitaa energialaitosten omistajaohjauksessa. Kunnan ja asiakkaan etujen ristiriita syntyy siitä ajatuksesta, että molempien toimijoiden edut eivät voi toteutua samansuuruisina. Jos kunnallinen liiketoiminta on kunnan edun mukaista, se ei tällöin voi olla ainakaan kaikilta osin asiakkaan edun mukaista. Toisen täytyy luopua omasta hyvinvoinnistaan. Tämän tutkielman avulla pyritään selvittämään onko kunnallisen energialaitostoiminnan harjoittaminen 1) kunnan edun mukaista, 2) asiakkaan edun mukaista vai 3) molempien etujen mukaista. Käsite asiakas sisältää kaikki energialaitoksen asiakkaat ja asiakkaan edun toteutuminen tarkoittaa sitä, että kaikkien asiakasryhmien edut toteutuvat.
Tutkimusote on kvantitatiivinen ja tutkimusmenetelmä on aineistonanalyysi. Tutkimusaineisto koostuu kolmen kaupungin virallisista asiakirjoista, talousarvio- ja tilinpäätöstiedoista sekä Energiamarkkinaviraston sähkön hintatilastoista vuosilta 2002 2004. Tutkimuskaupungit ovat Helsingin kaupunki, Kokkolan kaupunki sekä Tampereen kaupunki. Tutkielman luonne on selittävä ja kuvaileva. Tutkielma koostuu teoreettisesta viitekehyksestä sekä empiirisestä osuudesta. Tutkimuskysymyksiä käsitellään niin empiirisesti kuin teoreettisestikin.
Tutkielman rakenne on seuraavanlainen. Luvussa 2 kuvataan omistajalähtöistä johtamista sekä kunnan omistajapolitiikan sisältöä. Tutkielman teoreettisen osan muodostaa luku 3. Siinä tarkastellaan omistajaohjausta kunnallisessa liiketoiminnassa sekä talouden ohjausvälineitä omistajaohjaukseen. Luvussa 4 tarkastellaan kunnallisen liikelaitostoiminnan historiaa, nykytilannetta sekä kunnallisten toimintojen yhtiöittämistä. Luvussa 5 kuvataan Suomen sähkömarkkinoiden rakenne, uuden sähkömarkkinalain sisältö pääpiirteissään sekä energialaitosten soveltamat hinnoittelumenetelmät. Luvussa 6 käsitellään kunnallisen palvelutuotannon asiakkaita, energialaitoksen asiakaskuntaa sekä asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Tämän jälkeen luvussa 7 tulevat tutkielman empiirisen osan tutkimustulosten esittely ja lopuksi luvussa 8 tutkielman päätelmät ja yhteenveto.
Kunnalliset energialaitokset ovat omistajilleen erittäin hyvätuottoisia liiketoiminnan muotoja. Energialaitoksen tuloutuksilla kerätään merkittäviä summia kunnan talouden tueksi. Kunnallisen energialaitostoiminnan harjoittaminen on ehdottomasti kunnan edun mukaista. Tämän lisäksi kunnassa asuvat ihmiset ja yritykset hyötyvät energialaitoksen toiminnasta alueellaan taloudellisesti, sillä energialaitoksen merkittävien tuloutusmäärien ansiosta kunnan tuloveroprosenttia on mahdollista laskea noin 0,5 prosenttiyksikköä ja tästä suurimman hyödyn saavat suurituloiset kunta -asiakkaat. Kunnallisen energialaitoksen asiakaskunta koostuu kunta -asiakkaiden lisäksi myös naapurikunnan ihmisistä ja yrityksistä, mutta nämä asiakasryhmät eivät ole yhdenvertaisessa asemassa kunta -asiakkaisiin nähden. Kunnallinen energialaitostoiminta on tutkielman kriteerien mukaan kunnan edun mukaista, ei asiakkaan edun mukaista.
Avainsanat: omistajaohjaus, energialaitos, kunnallinen liiketoiminta, pääoman tuotto, sähkön hinta, kunnallisen energialaitoksen asiakas, yhdenvertaisuus, tuloveroprosentti
Tutkimusote on kvantitatiivinen ja tutkimusmenetelmä on aineistonanalyysi. Tutkimusaineisto koostuu kolmen kaupungin virallisista asiakirjoista, talousarvio- ja tilinpäätöstiedoista sekä Energiamarkkinaviraston sähkön hintatilastoista vuosilta 2002 2004. Tutkimuskaupungit ovat Helsingin kaupunki, Kokkolan kaupunki sekä Tampereen kaupunki. Tutkielman luonne on selittävä ja kuvaileva. Tutkielma koostuu teoreettisesta viitekehyksestä sekä empiirisestä osuudesta. Tutkimuskysymyksiä käsitellään niin empiirisesti kuin teoreettisestikin.
Tutkielman rakenne on seuraavanlainen. Luvussa 2 kuvataan omistajalähtöistä johtamista sekä kunnan omistajapolitiikan sisältöä. Tutkielman teoreettisen osan muodostaa luku 3. Siinä tarkastellaan omistajaohjausta kunnallisessa liiketoiminnassa sekä talouden ohjausvälineitä omistajaohjaukseen. Luvussa 4 tarkastellaan kunnallisen liikelaitostoiminnan historiaa, nykytilannetta sekä kunnallisten toimintojen yhtiöittämistä. Luvussa 5 kuvataan Suomen sähkömarkkinoiden rakenne, uuden sähkömarkkinalain sisältö pääpiirteissään sekä energialaitosten soveltamat hinnoittelumenetelmät. Luvussa 6 käsitellään kunnallisen palvelutuotannon asiakkaita, energialaitoksen asiakaskuntaa sekä asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Tämän jälkeen luvussa 7 tulevat tutkielman empiirisen osan tutkimustulosten esittely ja lopuksi luvussa 8 tutkielman päätelmät ja yhteenveto.
Kunnalliset energialaitokset ovat omistajilleen erittäin hyvätuottoisia liiketoiminnan muotoja. Energialaitoksen tuloutuksilla kerätään merkittäviä summia kunnan talouden tueksi. Kunnallisen energialaitostoiminnan harjoittaminen on ehdottomasti kunnan edun mukaista. Tämän lisäksi kunnassa asuvat ihmiset ja yritykset hyötyvät energialaitoksen toiminnasta alueellaan taloudellisesti, sillä energialaitoksen merkittävien tuloutusmäärien ansiosta kunnan tuloveroprosenttia on mahdollista laskea noin 0,5 prosenttiyksikköä ja tästä suurimman hyödyn saavat suurituloiset kunta -asiakkaat. Kunnallisen energialaitoksen asiakaskunta koostuu kunta -asiakkaiden lisäksi myös naapurikunnan ihmisistä ja yrityksistä, mutta nämä asiakasryhmät eivät ole yhdenvertaisessa asemassa kunta -asiakkaisiin nähden. Kunnallinen energialaitostoiminta on tutkielman kriteerien mukaan kunnan edun mukaista, ei asiakkaan edun mukaista.
Avainsanat: omistajaohjaus, energialaitos, kunnallinen liiketoiminta, pääoman tuotto, sähkön hinta, kunnallisen energialaitoksen asiakas, yhdenvertaisuus, tuloveroprosentti