Mahdottoman rajoilla. Hermeneuttis-dekonstruktiivinen tarkastelu paradoksista runoudessa ja sen paikasta Paul Celanin tuotannossa
SALMINEN, ANTTI (2006)
SALMINEN, ANTTI
2006
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15764
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15764
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan paradoksia yleisesti runoudessa ja erityisesti Paul Celanin tuotannossa. Paradoksi ymmärretään tekstuaalisena suhteena ja tapahtumana, joka määrittelee kielen rajoja. Toisaalta nämä rajat määrittelevät paradoksia. Näin ollen paradoksi saa ilmauksensa suhteessa ilmaisemattomiin ilmiöihin: tyhjyyteen, hiljaisuuteen ja tulkinnan mahdottomuuteen eli runon
kommunikoivuutta rajaaviin ja estäviin tekijöihin. Käsittelemissäni runoissa nämä tekijät tulevat esiin teemoina, poeettisina ja kielellisinä valintoina sekä tulkinnan tuloksina perheyhtäläisenä joukkona, jota kutsun mahdottoman käsiteperheeksi.
Tutkielman alkupuolella pureudutaan synkronisesti paradoksin
kirjallisuustieteellisiin ja kielifilosofisiin määritelmiin, minkä jälkeen tutkitaan diakronisesti paradoksaalisen kirjoittamisen historiallisia kerrostumia. Seuraavaksi paradoksia piirteistetään ekstratekstuaalisesti rajatilamaisuuden, intratekstuaalisesti
itserefleksiivisyyden ja metatekstuaalisesti hiljaisuuden teeman avulla. Lopuksi muotoiltua metodia ja käsitystä paradoksista koetellaan tekemällä luentoja Paul Celanin runoista.
Paradoksin merkityksellistämisen ymmärtämisen kautta tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa metodia, jonka avulla voidaan mielekkäästi tutkia kielen rajatiloja runoudessa. Nimitän kehittämääni metodia liminologiseksi. Se on yhdistelmä hermeneuttista ja dekonstruktiivista tutkimusotetta. Koska näitä tulkintateoreettisia
näkökulmia on pidetty perinteisesti vaikeasti yhteen sovitettavina, metodini pitää sisällään saman jännitteen kuin paradoksi runossa. Tämä jännite kulminoituu kysymykseen, voiko paradokseja sisältävä teksti säilyttää ilmaisullisessa mahdottomuudessaan kommunikoivuutensa lukijan kanssa.
Osoitan, että Celanin tuotannon paradoksit ovat tärkeä kohtauspaikka
hermeneuttiselle ja dekonstruktiiviselle tutkimusotteelle sekä niiden väliselle keskustelulle. Kuten Celanin runous, Jacques Derridan dekonstruktio ja paradoksin tulkitseminen, tämä keskustelu kulkee metodin tietä aina siihen risteykseen asti, jossa dekonstruktio ja hermeneutiikka voivat kohdata toisensa Toisinaan, mahdottoman rajoilla.
Avainsanoja: Paradoksi ja paradoksaalisuus, ilmaisun rajat, liminologisuus, tulkinnan teoriat: hermeneutiikka ja dekonstruktio, Paul Celan
kommunikoivuutta rajaaviin ja estäviin tekijöihin. Käsittelemissäni runoissa nämä tekijät tulevat esiin teemoina, poeettisina ja kielellisinä valintoina sekä tulkinnan tuloksina perheyhtäläisenä joukkona, jota kutsun mahdottoman käsiteperheeksi.
Tutkielman alkupuolella pureudutaan synkronisesti paradoksin
kirjallisuustieteellisiin ja kielifilosofisiin määritelmiin, minkä jälkeen tutkitaan diakronisesti paradoksaalisen kirjoittamisen historiallisia kerrostumia. Seuraavaksi paradoksia piirteistetään ekstratekstuaalisesti rajatilamaisuuden, intratekstuaalisesti
itserefleksiivisyyden ja metatekstuaalisesti hiljaisuuden teeman avulla. Lopuksi muotoiltua metodia ja käsitystä paradoksista koetellaan tekemällä luentoja Paul Celanin runoista.
Paradoksin merkityksellistämisen ymmärtämisen kautta tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa metodia, jonka avulla voidaan mielekkäästi tutkia kielen rajatiloja runoudessa. Nimitän kehittämääni metodia liminologiseksi. Se on yhdistelmä hermeneuttista ja dekonstruktiivista tutkimusotetta. Koska näitä tulkintateoreettisia
näkökulmia on pidetty perinteisesti vaikeasti yhteen sovitettavina, metodini pitää sisällään saman jännitteen kuin paradoksi runossa. Tämä jännite kulminoituu kysymykseen, voiko paradokseja sisältävä teksti säilyttää ilmaisullisessa mahdottomuudessaan kommunikoivuutensa lukijan kanssa.
Osoitan, että Celanin tuotannon paradoksit ovat tärkeä kohtauspaikka
hermeneuttiselle ja dekonstruktiiviselle tutkimusotteelle sekä niiden väliselle keskustelulle. Kuten Celanin runous, Jacques Derridan dekonstruktio ja paradoksin tulkitseminen, tämä keskustelu kulkee metodin tietä aina siihen risteykseen asti, jossa dekonstruktio ja hermeneutiikka voivat kohdata toisensa Toisinaan, mahdottoman rajoilla.
Avainsanoja: Paradoksi ja paradoksaalisuus, ilmaisun rajat, liminologisuus, tulkinnan teoriat: hermeneutiikka ja dekonstruktio, Paul Celan