Ammatillinen sosialisaatio ja työssäoppiminen

Abstract

Tutkimuksen kohteena on ammatillinen sosialisaatioprosessi, jossa nuori opiskelija sopeutuu työelämän toimintatapoihin, normeihin ja kulttuuriin. Olen toiminut pitkään ammattioppilaitoksen opettajana ja huomannut, että työharjoittelu- ja työssäoppimisjaksojen aikana opiskelijat toimivat huomattavasti vastuullisemmalla tavalla kuin koulussa samanikäisten ryhmässä. Kiinnostavaa onkin, mikä on ryhmän ja työyhteisön vaikutus oppimiseen ja motivaatioon. Pohdin myös ammattitaidon oppimista ja osaamisen kehittymistä työssä kokeneiden ammattilaisten näkökulmasta.

Teoreettisena taustana tutkimuksessa ovat ammatilliseen sosialisaatioon, koulu- ja työpaikkakulttuuriin ja sosiaaliseen pääomaan liittyvät tutkimukset. Tiedon merkitystä oppimisessa painotan hiljaista tietoa käsittelevien teorioiden avulla. Oppimista ammattilaiseksi tarkastelen kokemuksellisen-, kontekstuaalisen- ja sosiaalisen oppimisen teorioiden avulla.

Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt lomakekyselynä tehtyä metaforatutkimusta, joka osoittautui hyväksi keinoksi kerätä kokemuksellista tietoa ammattiin opiskelevilta nuorilta. Toisena menetelmänä käytin sähköalan opiskelijoiden ja -työpaikkaohjaajien teemahaastatteluja, joilla pyrin syventämään tietämystä tutkittavasta ilmiöstä. Peilasin näiden tutkimusten analyysien tuloksia myös omiin kokemuksiini opettajien työelämäjaksolta ja opettajan työstä työssäoppimisen valvonnassa ja ammattioppilaitoksessa yleensä.

Tutkimuksen tuloksissa työssäoppiminen näyttäytyy erilaisena eri opiskelijoilla ja opiskelijaryhmillä, valtaosin positiivisena ja innostavana kokemuksena, mutta myös negatiivisia kokemuksia esiintyy. Merkityksellistä työssäoppimisen onnistumisessa on se, että opiskelijalla on motivoivaa ammattiin liittyvää tekemistä ja riittävästi haasteita työssään. Työpaikoilla opitaan alakohtaisten ammatillisten tehtävien lisäksi toimintatapoja, joita voi olla vaikea opettaa koulussa. Työpaikoilla opitaan myös normeja, arvoja ja asenteita: työpaikan kulttuuri halutaan omaksua kuin luonnostaan. Suurimpina ongelmina nähdään palkattomuus, aikaiset aamuherätykset ja pitkät raskaat työpäivät.

Työyhteisön tasavertainen ja arvostava suhtautuminen opiskelijoihin painottuu tutkimuksessa erityisesti. Pääosin opiskelijoihin suhtauduttiin positiivisesti, mutta muitakin kokemuksia löytyi. Opiskelijoiden mielestä paras työpaikkaohjaaja on mukava, kokenut ja osaava ammattilainen, joka neuvoo, opastaa ja perehdyttää alusta lähtien työhön. Hän antaa opiskelijan tehdä myös haasteellisia tehtäviä ja suhtautuu tasavertaisesti opiskelijaan eli samalla tavalla kuin muihinkin työtovereihin.

Työssäoppiminen on alkuvaiheessa enimmäkseen mallioppimiseen perustuvaa, mutta kokeneet ammattilaiset kertovat oppineensa ammattinsa pääosin työn haasteiden avulla. Merkittävinä oppimiskokemuksina he pitävät itsenäisiä ja vastuullisia projekteja ja niistä selviytymistä. Työyhteisön merkitys tulee esiin ammattitaidon arvostuksessa tekojen kautta, mutta josta ei miesvaltaisissa työpaikkakulttuureissa paljon puhuta. Työssäoppimisjaksot antavat mahdollisuuden tutustua alan työkulttuureihin ja työpaikkakohtaisiin ammatillisiin sovellutuksiin. Oppilaitoksen tehtävä on edelleenkin ammatillisten perusasioiden ja -käsitteiden opettaminen.

Avainsanat: ammatillinen sosialisaatio, työpaikan kulttuuri, työssäoppiminen, hiljainen tieto, metaforatutkimus