Elinsiirron saaneiden lasten psykososiaalinen toimintakyky kouluiässä, hoidon näkyvyys arjessa ja hoitoon sopeutuminen
AIRO, RIINA (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
AIRO, RIINA
2006
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-02Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata elinsiirron näkyvyyttä arjessa, hoitoon sopeutumista, ja elinsiirron saaneiden lasten psykososiaalista toimintakykyä kouluiässä. Toimintakyky määriteltiin kouluikäisen kehitystehtävien kautta. Tutkimuksen aihepiiri sivusi sekä terveyspsykologiaa että kehityspsykologiaa.
Elinsiirron näkyvyyttä lasten arjessa selvitettiin mm. kokoamalla tietoa hoitotilanteesta, elinsiirron rajoittavuudesta ja sivuvaikutusten näkyvyydestä. Hoitoon sopeutumista tutkittiin selvittämällä elinsiirtoon liittyviä huolenaiheita, elinsiirrosta hankitun tiedon määrää sekä hoidon noudattamista ja hoitovastuun jakautumista perheessä. Kouluikäisen lapsen hyvästä toimintakyvystä katsottiin kertovan se miten hän kykenee osallistumaan iän mukaisiin toimintoihin, myönteinen minäkäsitys ja käyttäytymis- tai tunne-elämän ongelmien puuttuminen. Koska elinsiirron jälkeiseen lääkehoitoon saattaa liittyä ulkonäköön vaikuttavia sivuvaikutuksia, jotka voivat olla haasteellisia etenkin murrosiässä, tarkasteltiin myös lasten tyytyväisyyttä omaan kehoonsa.
Tutkimuksen kohderyhmänä oli 15 vuonna 2000 - 2001 Tampereen yliopistollisen sairaalan seurannassa ollutta 7 - 15 -vuotiasta munuaisen- tai maksansiirron saanutta lasta. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoiduilla kyselylomakkeilla. Tulosten tarkalla laadullisella kuvauksella saatiin konkreetti kuva lasten toimintakyvystä ja elinsiirron näkymisestä arjessa. Tuloksia verrattiin osittain myös aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa julkaistuihin vertailuaineistoihin.
Tutkimukseen osallistuneet lapset näyttivät osallistuvan normaalisti ikävaiheelleen tyypillisiin toimintoihin. He noudattivat hoitoaan hyvin ja heillä oli myönteinen käsitys itsestään. Tavallista useampi lapsi näytti tarvitsevan koulussa tukitoimia. Viitteitä mahdollisista käyttäytymis- ja tunne-elämän ongelmista tuli esiin joidenkin lasten kohdalla. Myös muita yksilöllisiä eroja psykososiaalisessa toimintakyvyssä tuli esiin, joka kertoo elinsiirtolasten yksilöllisestä tuen tarpeesta. Tutkimuksessa kerätyt elinsiirtoa koskevat taustatiedot auttoivat suhteuttamaan saatuja tuloksia. Minäkuvan ihanne-, ja normatiivisen ulottuvuuden tarkastelulla oli mahdollisuus syventää lapsen minäkuva-arvioiden merkitystä. Aineiston pienen koon vuoksi saadut tulokset ovat viitteellisiä ja ne tulisi vahvistaa jatkotutkimuksin. Tulokset vastasivat kuitenkin osittain aiemmista tutkimuksissa tehtyjä havaintoja. Tutkimuksessa tarkastellaan tehtyjen havaintojen merkitystä käytännön työlle ja pohditaan jatkotutkimusaiheita.
Asiasanat: elinsiirto, maksansiirto, munuaisensiirto, hoidon noudattaminen, hoitoon sopeutuminen, psykososiaalinen toimintakyky, minäkuva, kehonkuva
Elinsiirron näkyvyyttä lasten arjessa selvitettiin mm. kokoamalla tietoa hoitotilanteesta, elinsiirron rajoittavuudesta ja sivuvaikutusten näkyvyydestä. Hoitoon sopeutumista tutkittiin selvittämällä elinsiirtoon liittyviä huolenaiheita, elinsiirrosta hankitun tiedon määrää sekä hoidon noudattamista ja hoitovastuun jakautumista perheessä. Kouluikäisen lapsen hyvästä toimintakyvystä katsottiin kertovan se miten hän kykenee osallistumaan iän mukaisiin toimintoihin, myönteinen minäkäsitys ja käyttäytymis- tai tunne-elämän ongelmien puuttuminen. Koska elinsiirron jälkeiseen lääkehoitoon saattaa liittyä ulkonäköön vaikuttavia sivuvaikutuksia, jotka voivat olla haasteellisia etenkin murrosiässä, tarkasteltiin myös lasten tyytyväisyyttä omaan kehoonsa.
Tutkimuksen kohderyhmänä oli 15 vuonna 2000 - 2001 Tampereen yliopistollisen sairaalan seurannassa ollutta 7 - 15 -vuotiasta munuaisen- tai maksansiirron saanutta lasta. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoiduilla kyselylomakkeilla. Tulosten tarkalla laadullisella kuvauksella saatiin konkreetti kuva lasten toimintakyvystä ja elinsiirron näkymisestä arjessa. Tuloksia verrattiin osittain myös aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa julkaistuihin vertailuaineistoihin.
Tutkimukseen osallistuneet lapset näyttivät osallistuvan normaalisti ikävaiheelleen tyypillisiin toimintoihin. He noudattivat hoitoaan hyvin ja heillä oli myönteinen käsitys itsestään. Tavallista useampi lapsi näytti tarvitsevan koulussa tukitoimia. Viitteitä mahdollisista käyttäytymis- ja tunne-elämän ongelmista tuli esiin joidenkin lasten kohdalla. Myös muita yksilöllisiä eroja psykososiaalisessa toimintakyvyssä tuli esiin, joka kertoo elinsiirtolasten yksilöllisestä tuen tarpeesta. Tutkimuksessa kerätyt elinsiirtoa koskevat taustatiedot auttoivat suhteuttamaan saatuja tuloksia. Minäkuvan ihanne-, ja normatiivisen ulottuvuuden tarkastelulla oli mahdollisuus syventää lapsen minäkuva-arvioiden merkitystä. Aineiston pienen koon vuoksi saadut tulokset ovat viitteellisiä ja ne tulisi vahvistaa jatkotutkimuksin. Tulokset vastasivat kuitenkin osittain aiemmista tutkimuksissa tehtyjä havaintoja. Tutkimuksessa tarkastellaan tehtyjen havaintojen merkitystä käytännön työlle ja pohditaan jatkotutkimusaiheita.
Asiasanat: elinsiirto, maksansiirto, munuaisensiirto, hoidon noudattaminen, hoitoon sopeutuminen, psykososiaalinen toimintakyky, minäkuva, kehonkuva