(dis-)Organized Crime and Postmodern Environment: An Analytical Approach to Organizations’ Changed Modus operandi
SILVENTOINEN, SANNA (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SILVENTOINEN, SANNA
2006
Filosofia - Philosophy
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-23Tiivistelmä
Synopsis
This multidisciplinary research dissects profoundly ontological structures and life form of today’s organized criminal groups. The focus in this study is on a postmodern shift which is currently going on in our societies, and which has forced organized criminal co-operatives to change their permanent operational patterns and modus operandi into a disorganized form.
Today’s organized crime’s paradigm is substantially different from the paradigm of conventional, traditional organized crime. When traditional organized crime was based on abiding hierarchical structures, and structure and organization was itself an indissoluble entity which continued to exist regardless of anything else - are on the contrary the postmodern structures of organized crime today floating and adaptable. This study argues that postmodern (dis-)organized crime is not based on solid structures anymore, but that its structures can be created on an ad hoc- basis. Whereas in the past, it was the structure of organization that was continuous and primary, and crimes that were committed by criminal actors were only functional, comes today the criminal opportunities first, and the organizational structure to exploit these criminal possibilities is exclusively secondary.
The global, transnational, technological, and mobile postmodern environment, together with its other distinctive qualities, has changed the basic ontological structures of organized crime. And instead of “being”, is the ontology of postmodern criminal organizations today embedded in the perpetual ontology of “becoming”, through which its development/evolution/revolution needs to be analyzed.
In this study the stress in defining organized crime has been on its structural accoutrements, and clear distinction between organized crime and (dis-)organized crime has been made. (Dis-)organized crime” is a concept that belongs to the findings of this thesis, and it has been derived from Professor Scott Lash’s theory about organizations and disorganizations (Lash, 2002).
“(dis-)Organized Crime and Postmodern Environment: An Analytical Approach to Organizations’ Changed Modus Operandi” is a systematic research that broadens and refines the concept “organized crime”, and lifts it from its origins and conventional ways of characterizing it. In this contemplation this unconventional social phenomenon has been compared across time and place in order to gain historical perspective and context. Present multidisciplinary study is based on unique combination of elusive empirical research data and philosophical contemplations which give an exceptional approach to this work and to its findings.
Key words: organized crime, (dis-)organized crime, postmodernism, ontology, networks, organizational structure, organization theory, organization’s philosophy, modus operandi, international politics, criminology, new security threats, soft security threats
Tiivistelmä
Tutkielma “(dis-)Organized Crime and Postmodern Environment: An Analytical approach to Organizations’ changed modus operandi” tarkastelee postmodernien rikollisjärjestöjen ontologisia rakenteita, olemisen- ja elämisentapaa sekä -muotoja, ja muutosta näiden toimintatavoissa (modus operandi). Tutkielmassa järjestäytynyt rikollisuus nähdään erottamattomana osana yhteiskunnan rakenteita, ja muutokset postmodernin yhteiskunnan kantavissa paradigmoissa heijastuvat suoraan järjestäytyneeseen rikollisuuteen rikollisorganisaatioiden muuttuneina toimintatapoina.
Globaali, teknologinen ja mobiili postmoderni ympäristö, yhdessä muine sille tyypillisine erityispiirteineen, on muuttanut järjestäytyneiden rikollisorganisaatioiden ontologisia rakenteita. Sen sijaan, että rikollisorganisaatioiden voitaisiin vain todeta olevan olemisentavaltaan ja -rakenteeltaan jotain, on niiden perimmäistä luonnetta ja ontologiaa kuvattava tänään ”jatkuvasti tulemiseksi”, ”tulemiseksi joksikin”.
Postmodernin järjestäytyneen rikollisuuden paradigma poikkeaa olennaisesti perinteisen järjestäytyneen rikollisuuden ajattelutavoista sekä oppi- ja organisaatiorakenteesta. Kun konventionaalista järjestäytynyttä rikollisuutta nimittivät pysyvät hierarkkiset rakenteet, ja organisaation struktuuri oli jo itsessään pysyvä osa todellisuutta, määrittävät postmoderneja rikollisjärjestöjä puolestaan horisontaalisuus, rakenteiden väljyys ja adaptiivisuus. Kun aiemmin järjestäytyneen rikollisorganisaation rakenne oli primäärinen ja olennainen tekijä järjestäytyneen rikollisuuden toiminnoissa ja itse rikokset olivat vain funktionaalisia organisaatioon ja sen arvovaltaan nähden, on postmoderni järjestäytynyt rikollisuus suuntautunut ensisijaisesti nouseviin rikollisiin mahdollisuuksiin, ja näiden hyödyntämiseen ad-hoc periaatteella. Näin ollen järjestön rakenteelle jää enää vain sekundaarinen funktio rikollisten tavoitteiden hyödyntämisessä.
Tässä tutkimuksessa rikollisyhteisöjä on tarkasteltu niiden rakenteellisten seikkojen perusteella, ja lähtökohtana on ollut käsitteellinen ero järjestäytyneen ja ”epäjärjestäytyneen” rikollisuuden (dis-organized crime) välillä. Tämä erottelu on johdettu professori Scott Lashin organisaatioita ja disorganisaatioita koskevasta teoriasta (Lash, 2000), ja epäjärjestäytyneen rikollisuuden käsitteen käyttöönotto kuuluu tämän tutkimuksen keskeisiin sisältöihin.
”(dis-)Organized Crime and Postmodern Environment: An Analytical approach to Organizations’ changed modus operandi” on monitieteellinen ja systemaattinen tutkimus, joka pyrkii laajentamaan perinteistä järjestäytyneen rikollisuuden käsitettä ja ottamaan huomion tämän erityislaatuisen yhteiskunnallisen ilmiön sosiaalisen, yhteiskunnallisen ja historiallisen taustan ja kontekstin.
Asiasanat: järjestäytynyt rikollisuus, (epä-)järjestäytynyt rikollisuus, postmodernismi, ontologia, verkostoituminen, organisaatioiden rakenne, organisaatioiden filosofia, kansainvälinen politiikka, kriminologia, uudet turvallisuusuhat
This multidisciplinary research dissects profoundly ontological structures and life form of today’s organized criminal groups. The focus in this study is on a postmodern shift which is currently going on in our societies, and which has forced organized criminal co-operatives to change their permanent operational patterns and modus operandi into a disorganized form.
Today’s organized crime’s paradigm is substantially different from the paradigm of conventional, traditional organized crime. When traditional organized crime was based on abiding hierarchical structures, and structure and organization was itself an indissoluble entity which continued to exist regardless of anything else - are on the contrary the postmodern structures of organized crime today floating and adaptable. This study argues that postmodern (dis-)organized crime is not based on solid structures anymore, but that its structures can be created on an ad hoc- basis. Whereas in the past, it was the structure of organization that was continuous and primary, and crimes that were committed by criminal actors were only functional, comes today the criminal opportunities first, and the organizational structure to exploit these criminal possibilities is exclusively secondary.
The global, transnational, technological, and mobile postmodern environment, together with its other distinctive qualities, has changed the basic ontological structures of organized crime. And instead of “being”, is the ontology of postmodern criminal organizations today embedded in the perpetual ontology of “becoming”, through which its development/evolution/revolution needs to be analyzed.
In this study the stress in defining organized crime has been on its structural accoutrements, and clear distinction between organized crime and (dis-)organized crime has been made. (Dis-)organized crime” is a concept that belongs to the findings of this thesis, and it has been derived from Professor Scott Lash’s theory about organizations and disorganizations (Lash, 2002).
“(dis-)Organized Crime and Postmodern Environment: An Analytical Approach to Organizations’ Changed Modus Operandi” is a systematic research that broadens and refines the concept “organized crime”, and lifts it from its origins and conventional ways of characterizing it. In this contemplation this unconventional social phenomenon has been compared across time and place in order to gain historical perspective and context. Present multidisciplinary study is based on unique combination of elusive empirical research data and philosophical contemplations which give an exceptional approach to this work and to its findings.
Key words: organized crime, (dis-)organized crime, postmodernism, ontology, networks, organizational structure, organization theory, organization’s philosophy, modus operandi, international politics, criminology, new security threats, soft security threats
Tiivistelmä
Tutkielma “(dis-)Organized Crime and Postmodern Environment: An Analytical approach to Organizations’ changed modus operandi” tarkastelee postmodernien rikollisjärjestöjen ontologisia rakenteita, olemisen- ja elämisentapaa sekä -muotoja, ja muutosta näiden toimintatavoissa (modus operandi). Tutkielmassa järjestäytynyt rikollisuus nähdään erottamattomana osana yhteiskunnan rakenteita, ja muutokset postmodernin yhteiskunnan kantavissa paradigmoissa heijastuvat suoraan järjestäytyneeseen rikollisuuteen rikollisorganisaatioiden muuttuneina toimintatapoina.
Globaali, teknologinen ja mobiili postmoderni ympäristö, yhdessä muine sille tyypillisine erityispiirteineen, on muuttanut järjestäytyneiden rikollisorganisaatioiden ontologisia rakenteita. Sen sijaan, että rikollisorganisaatioiden voitaisiin vain todeta olevan olemisentavaltaan ja -rakenteeltaan jotain, on niiden perimmäistä luonnetta ja ontologiaa kuvattava tänään ”jatkuvasti tulemiseksi”, ”tulemiseksi joksikin”.
Postmodernin järjestäytyneen rikollisuuden paradigma poikkeaa olennaisesti perinteisen järjestäytyneen rikollisuuden ajattelutavoista sekä oppi- ja organisaatiorakenteesta. Kun konventionaalista järjestäytynyttä rikollisuutta nimittivät pysyvät hierarkkiset rakenteet, ja organisaation struktuuri oli jo itsessään pysyvä osa todellisuutta, määrittävät postmoderneja rikollisjärjestöjä puolestaan horisontaalisuus, rakenteiden väljyys ja adaptiivisuus. Kun aiemmin järjestäytyneen rikollisorganisaation rakenne oli primäärinen ja olennainen tekijä järjestäytyneen rikollisuuden toiminnoissa ja itse rikokset olivat vain funktionaalisia organisaatioon ja sen arvovaltaan nähden, on postmoderni järjestäytynyt rikollisuus suuntautunut ensisijaisesti nouseviin rikollisiin mahdollisuuksiin, ja näiden hyödyntämiseen ad-hoc periaatteella. Näin ollen järjestön rakenteelle jää enää vain sekundaarinen funktio rikollisten tavoitteiden hyödyntämisessä.
Tässä tutkimuksessa rikollisyhteisöjä on tarkasteltu niiden rakenteellisten seikkojen perusteella, ja lähtökohtana on ollut käsitteellinen ero järjestäytyneen ja ”epäjärjestäytyneen” rikollisuuden (dis-organized crime) välillä. Tämä erottelu on johdettu professori Scott Lashin organisaatioita ja disorganisaatioita koskevasta teoriasta (Lash, 2000), ja epäjärjestäytyneen rikollisuuden käsitteen käyttöönotto kuuluu tämän tutkimuksen keskeisiin sisältöihin.
”(dis-)Organized Crime and Postmodern Environment: An Analytical approach to Organizations’ changed modus operandi” on monitieteellinen ja systemaattinen tutkimus, joka pyrkii laajentamaan perinteistä järjestäytyneen rikollisuuden käsitettä ja ottamaan huomion tämän erityislaatuisen yhteiskunnallisen ilmiön sosiaalisen, yhteiskunnallisen ja historiallisen taustan ja kontekstin.
Asiasanat: järjestäytynyt rikollisuus, (epä-)järjestäytynyt rikollisuus, postmodernismi, ontologia, verkostoituminen, organisaatioiden rakenne, organisaatioiden filosofia, kansainvälinen politiikka, kriminologia, uudet turvallisuusuhat