Käännöstieteen opiskelijoiden kokemuksia kriittisistä tilanteista Isossa-Britanniassa
NÄRVÄNEN, EIJA (2006)
2006
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15704
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15704
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvittää, ovatko Tampereen yliopiston käännöstieteen englannin opiskelijat kohdanneet suomalais-brittiläisiä vuorovaikutuksellisia ongelmatilanteita eli kriittisiä tilanteita kieliharjoittelussaan Isossa-Britanniassa ja mihin asioihin nämä mahdolliset tilanteet ovat liittyneet. Tavoitteena on myös tarkastella, miten käännöstieteen englannin koulutus on valmentanut opiskelijoita tällaisiin tilanteisiin.
Käännöstieteen osalta tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat pääasiassa Ammannin, Witten ja Vermeerin teoriat kääntäjän kulttuurikompetenssista. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään kulttuurienvälisen viestinnän alalla tehtyä, kriittisiä tilanteita sekä suomalaisten ja brittien välistä viestintää koskevaa tutkimusta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin tekemällä kyselytutkimus opiskelijoille, jotka olivat suorittaneet kieliharjoittelunsa 2000-luvulla Isossa-Britanniassa. Kyselyyn saadut vastaukset osoittivat, etteivät vastaajat olleet kokeneet kieliharjoittelussaan juurikaan vakavia ongelmatilanteita. Ne vastaajat, jotka kuitenkin muistivat ongelmatilanteita, raportoivat sekä kielelliseen että ei-kielelliseen viestintään liittyviä tilanteita. Etupäässä ongelmia olivat tuottaneet kulttuurienväliset erot kohteliaisuuden ilmaisemisessa ja sanojen totuusarvossa sekä erot tavoissa ja käytännöissä. Myös opiskelijoiden puutteellinen kielitaito ja kulttuurienväliset erot eleissä ja aikakäsityksissä olivat aiheuttaneet ongelmatilanteita.
Käännöstieteen englannin koulutuksen osalta vastaajien mielikuvat vaihtelivat suuresti: osa koki saaneensa kattavaa suomalais-brittiläisen kulttuurienvälisen viestinnän valmennusta, osa taas ei juuri minkäänlaista valmennusta. Hekin kuitenkin arvioivat saamansa valmennuksen pääasiassa keskinkertaiseksi tai melko hyväksi. Vastaajat myös arvioivat saaneensa tilanteissa tarvittavaa tietoa muualtakin kuin koulutuksestaan, erityisesti televisiosta. He uskoivat, että heidän tietonsa olivat riittävät useimmissa tai lähes kaikissa suomalais-brittiläisissä vuorovaikutustilanteissa.
Tutkimuksen tuloksia toivotaan voitavan käyttää hyväksi Tampereen yliopiston käännöstieteen englannin opetusta suunniteltaessa. Tulokset saattavat kiinnostaa myös Isoon-Britanniaan lähteviä käännöstieteen opiskelijoita, brittien viestintää tulkitsevia kääntäjiä ja tulkkeja sekä kulttuurienvälisen viestinnän opettajia tai Isoon-Britanniaan lähdössä olevia laajemminkin.
Avainsanat: kriittiset tilanteet, kulttuurienvälinen viestintä, käännöstieteen koulutus, Iso-Britannia
Käännöstieteen osalta tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat pääasiassa Ammannin, Witten ja Vermeerin teoriat kääntäjän kulttuurikompetenssista. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään kulttuurienvälisen viestinnän alalla tehtyä, kriittisiä tilanteita sekä suomalaisten ja brittien välistä viestintää koskevaa tutkimusta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin tekemällä kyselytutkimus opiskelijoille, jotka olivat suorittaneet kieliharjoittelunsa 2000-luvulla Isossa-Britanniassa. Kyselyyn saadut vastaukset osoittivat, etteivät vastaajat olleet kokeneet kieliharjoittelussaan juurikaan vakavia ongelmatilanteita. Ne vastaajat, jotka kuitenkin muistivat ongelmatilanteita, raportoivat sekä kielelliseen että ei-kielelliseen viestintään liittyviä tilanteita. Etupäässä ongelmia olivat tuottaneet kulttuurienväliset erot kohteliaisuuden ilmaisemisessa ja sanojen totuusarvossa sekä erot tavoissa ja käytännöissä. Myös opiskelijoiden puutteellinen kielitaito ja kulttuurienväliset erot eleissä ja aikakäsityksissä olivat aiheuttaneet ongelmatilanteita.
Käännöstieteen englannin koulutuksen osalta vastaajien mielikuvat vaihtelivat suuresti: osa koki saaneensa kattavaa suomalais-brittiläisen kulttuurienvälisen viestinnän valmennusta, osa taas ei juuri minkäänlaista valmennusta. Hekin kuitenkin arvioivat saamansa valmennuksen pääasiassa keskinkertaiseksi tai melko hyväksi. Vastaajat myös arvioivat saaneensa tilanteissa tarvittavaa tietoa muualtakin kuin koulutuksestaan, erityisesti televisiosta. He uskoivat, että heidän tietonsa olivat riittävät useimmissa tai lähes kaikissa suomalais-brittiläisissä vuorovaikutustilanteissa.
Tutkimuksen tuloksia toivotaan voitavan käyttää hyväksi Tampereen yliopiston käännöstieteen englannin opetusta suunniteltaessa. Tulokset saattavat kiinnostaa myös Isoon-Britanniaan lähteviä käännöstieteen opiskelijoita, brittien viestintää tulkitsevia kääntäjiä ja tulkkeja sekä kulttuurienvälisen viestinnän opettajia tai Isoon-Britanniaan lähdössä olevia laajemminkin.
Avainsanat: kriittiset tilanteet, kulttuurienvälinen viestintä, käännöstieteen koulutus, Iso-Britannia