Vakavan hypoglykemian yhteys nuoruustyypin diabetesta sairastavien lasten kognitiivisiin toimintoihin
NIVALA, KATJA (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
NIVALA, KATJA
2006
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-24Tiivistelmä
Nuoruustyypin diabetekseen liittyy erilaisia riskitekijöitä, joilla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia lasten kognitiiviseen kehitykseen. Aikaisemmat tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia ja vielä ei ole tarkkaa selvyyttä siitä, mitkä kaikki tekijät ovat yhteydessä kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen. Tämän hetkiset tutkimukset pitävät diabeteksen varhaista alkamisikää ja vakavia hypoglykemioita todennäköisimpinä riskitekijöinä. Vakavilla hypoglykemioilla on havaittu olevan yhteyttä yleiseen kognitiiviseen suoritustasoon nimenomaan kielellisellä puolella. Spesifeistä neurokognitiivisista toiminnoista erityisesti spatiaalisen muistin ja eräiden tarkkaavaisuuden osa-alueiden on todettu olevan herkkiä hypoglykemioiden vaikutuksille. Havaitut tilastolliset erot ovat kuitenkin toistuvasti jääneet alle kliinisen merkitsevyystason.
Tämän tutkimuksen tehtävänä on vastata kysymykseen onko vakavalla hypoglykemialla yhteyttä nuoruustyypin diabetesta sairastavien 7-13 vuotiaiden lasten yleiseen kognitiiviseen suoritustasoon ja spesifeihin neurokognitiivisiin toimintoihin kahdella kliinisessä käytössä olevalla psykologisella testillä mitattuna (WISC-R ja NEPSY). Tutkimusaineisto koostui TAYS:n lastentautien klinikan säännöllisessä seurannassa olleista vähintään kaksi vuotta nuoruustyypin diabetesta sairastaneista lapsista. Tutkimuksessa verrattiin vähintään yhden vakavan hypoglykemian kokeneiden lasten (n=14) suoriutumista sellaisten nuoruustyypin diabetesta sairastavien lasten ryhmään (n=22), joilla ei ole sairastamisaikana esiintynyt yhtään vakavaa hypoglykemiaa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vähintään yhden vakavan hypoglykemian kokeneet lapset ovat ryhmätasolla yleiseltä kognitiiviselta suoritustasoltaan iänmukaisesti kehittyneitä. Tutkimustulokset osoittavat heillä kuitenkin olevan riski lievään neurokognitiivisten toimintojen häiriintymiseen erityisesti tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen alueella. Vähintään yhden vakavan hypoglykemian kokeneet suoriutuivat vertailuryhmää heikommin tarkkaavaisuuden ylläpitoa ja toiminnanohjauksen sujuvuutta mittaavissa tehtävissä. Suoriutuminen ei kuitenkaan eronnut NEPSY-testin normiaineiston suoriutumisesta. Tarkkaavaisuuden vaikeudet tulivat esille vanhempien kuvaamana, sillä 28.6 %:lla hypoglykemiaryhmän lapsista opettaja oli keskustellut vanhempien kanssa keskittymiseen liittyvistä huolista. Vertailuryhmän vanhemmat eivät raportoineet lainkaan opettajan yhteydenottoja koulunkäyntiin liittyvissä huolissa.
Tulokset ovat yhteneväisiä aikaisempien tutkimustulosten kanssa, joissa vakavan hypoglykemian on todettu vaikuttavan selektiivisesti tarkkaavaisuuden eri osataitoihin. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa taitojen heikentyminen ei ole ollut kliinisesti merkittävää testituloksilla mitattuna, mutta on näkynyt lasten arjessa erityisinä tukitoimien tarpeena koulussa.
Asiasanat: Nuoruustyypin diabetes, vakava hypoglykemia, yleinen kognitiivinen suoritustaso, spesifit neurokognitiiviset toiminnot
Tämän tutkimuksen tehtävänä on vastata kysymykseen onko vakavalla hypoglykemialla yhteyttä nuoruustyypin diabetesta sairastavien 7-13 vuotiaiden lasten yleiseen kognitiiviseen suoritustasoon ja spesifeihin neurokognitiivisiin toimintoihin kahdella kliinisessä käytössä olevalla psykologisella testillä mitattuna (WISC-R ja NEPSY). Tutkimusaineisto koostui TAYS:n lastentautien klinikan säännöllisessä seurannassa olleista vähintään kaksi vuotta nuoruustyypin diabetesta sairastaneista lapsista. Tutkimuksessa verrattiin vähintään yhden vakavan hypoglykemian kokeneiden lasten (n=14) suoriutumista sellaisten nuoruustyypin diabetesta sairastavien lasten ryhmään (n=22), joilla ei ole sairastamisaikana esiintynyt yhtään vakavaa hypoglykemiaa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vähintään yhden vakavan hypoglykemian kokeneet lapset ovat ryhmätasolla yleiseltä kognitiiviselta suoritustasoltaan iänmukaisesti kehittyneitä. Tutkimustulokset osoittavat heillä kuitenkin olevan riski lievään neurokognitiivisten toimintojen häiriintymiseen erityisesti tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen alueella. Vähintään yhden vakavan hypoglykemian kokeneet suoriutuivat vertailuryhmää heikommin tarkkaavaisuuden ylläpitoa ja toiminnanohjauksen sujuvuutta mittaavissa tehtävissä. Suoriutuminen ei kuitenkaan eronnut NEPSY-testin normiaineiston suoriutumisesta. Tarkkaavaisuuden vaikeudet tulivat esille vanhempien kuvaamana, sillä 28.6 %:lla hypoglykemiaryhmän lapsista opettaja oli keskustellut vanhempien kanssa keskittymiseen liittyvistä huolista. Vertailuryhmän vanhemmat eivät raportoineet lainkaan opettajan yhteydenottoja koulunkäyntiin liittyvissä huolissa.
Tulokset ovat yhteneväisiä aikaisempien tutkimustulosten kanssa, joissa vakavan hypoglykemian on todettu vaikuttavan selektiivisesti tarkkaavaisuuden eri osataitoihin. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa taitojen heikentyminen ei ole ollut kliinisesti merkittävää testituloksilla mitattuna, mutta on näkynyt lasten arjessa erityisinä tukitoimien tarpeena koulussa.
Asiasanat: Nuoruustyypin diabetes, vakava hypoglykemia, yleinen kognitiivinen suoritustaso, spesifit neurokognitiiviset toiminnot