Kuka vika kyykys, jää. 3. ja 4. lk:n oppilaiden välituntitoimintojen kartoitus sekä niiden sosiaalinen ja fyysinen merkitys

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin Hollolan kunnan kolmen koulun, Miekkiön, Nostavan ja Herralan koulujen kolmas- ja neljäsluokkalaisten oppilaiden välituntitoimintoja. Painopiste rajattiin koskemaan vain kyselylomakkeessa olevia leikki- ja ei-leikinomaisia toimintoja sekä toimintojen sosiaalista ja fyysistä merkitystä. Lisäksi kartoitettiin välituntitoimintojen ja merkitysten eroavaisuutta sukupuolten välillä. Tutkimus toteutettiin triangulaatiotutkimuksena, jossa yhdistyivät kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen menetelmä. Aineistoa kerättiin kyselylomakkeella ja teemahaastattelulla.

Teoreettisessa osuudessa tarkasteltiin leikin olemusta ja sen kehittymistä ikävaiheittain. Tarkastelu pohjautui Piaget´n teorian mukaiseen leikkien kehittymiseen symbolileikeistä harjoittelu- ja roolileikkien kautta sääntö- ja rakenteluleikkeihin. Leikistä puhuttaessa tarkoitettiin juuri kyselylomakkeessa olevia välituntitoimintoja, lukuun ottamatta ei-leikinomaisia toimintoja. Teoriassa käsiteltiin myös lasten sosiaalisia ja fyysisiä taitoja sekä leikin sosiaalisia ja fyysisiä merkityksiä. Leikin sosiaalisessa merkityksessä tarkasteltiin niitä seikkoja, jotka todentavat liikunnan eli lasten leikin sosiaalistavan vaikutuksen. Fyysisessä merkityksessä käsiteltiin teorian tasolla niitä asioita, joita tutkimuksen toteutuessa nousi esille, lähinnä virkistäytymistä ja jaksamista. Teoreettisen osan lopuksi keskityttiin myös sukupuolten välisiin eroavaisuuksiin merkitysten osalta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikkia kyselylomakkeen toimintoja esiintyi oppilailla. Leikit ryhmiteltiin Piaget’n jaottelun mukaisesti harjoittelu-, sääntö-, rooli- ja rakenteluleikkeihin. Ryhmistä harjoitteluleikit olivat suosituimpia ja rakenteluleikit vähiten suosittuja leikkiryhmiä. Harjoitteluleikeistä suosituin toiminto oli keinuminen. Muista ryhmistä suosituimmat toiminnot olivat sääntöleikeissä hippasilla olo, roolileikeissä kirkonrotta ja rakenteluleikeissä lumirakennelmat muiden kanssa. Muut toiminnot muodostivat ryhmän ei-leikinomaiset toiminnot. Niissä suosituimmat toiminnot olivat odotetusti juttelu ja kävely. Testattaessa sukupuolten välisiä eroja ryhmissä, eroja ei löytynyt. Yksittäisiä toimintoja testattaessa eroja löytyi sääntöleikeissä keinupallosta ja jalkapallosta. Jalkapallo ja keinupallo olivat poikien suosiossa tilastollisesti erittäin merkittävästi (p= 0,000). Harjoitteluleikeissä eroja löytyi hyppynaruhyppelyssä. Tytöt harrastivat sitä poiki!

a enemmän tilastollisesti erittäin merkittävästi (p= 0.000). Oppilaat valitsivat pääsääntöisesti juttelun ja leikkimisen välitunnin merkitykseksi, jotka olivat tutkimuksen sosiaalisen merkityksen mittareita. Tuloksia tulkittaessa on otettu huomioon leikin fyysinen olemus. Vähemmän oppilaita kiinnostivat fyysisen merkityksen mittarit pelaamisesta, energian purkamisesta tai virkistysmahdollisuudesta, joita pojat valitsivat tyttöjä hieman enemmän. Pelaaminen muiden kanssa tuotti tilastollisesti erittäin merkittävän eron (p= 0.000). Muuten sukupuolten väliset erot eivät olleet kovinkaan suuria.

Avainsanat: Leikki, välituntitoiminnot, leikin sosiaalisuus, leikin fyysisyys, fenomenologia