Näkymä taimitarhan laidalta - Tansanialaisen ympäristöjärjestön toimintaedellytykset kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön näkökulmasta

Abstract

Tutkimuksen kohteena on Tansaniassa toimiva Morogoro Environmental Conservation Organisation (Moeco), joka toteuttaa maaseudun elinolojen kokonaisvaltaiseen parantamiseen tähtäävää puunkasvatushanketta yhteistyössä suomalaisen metsäalan säätiön kanssa. Tutkimus tarkastelee Moecon toimintaedellytyksiä vuorovaikutusverkostossa, joka muodostuu Moecosta, sen rahoittajajärjestöstä ja suomalaisista vapaaehtoistyöntekijöistä. Tutkimusongelma on: Onko kansalaisjärjestöjen yhteistyö auttanut Moecoa saavuttamaan tavoitteensa ympäristönsuojelun alueella? Tutkimuksen käsitetausta pohtii kansalaisjärjestöjen luonnetta ja roolia hyvinvoinnin tuottajina sekä kansalaisjärjestötoiminnan lähtökohtien ja luonteen eroavaisuuksia kehitysmaissa ja teollistuneissa maissa. Keskeisellä sijalla on kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen tukemisen hyötyjen ja haittojen punnitseminen ja se millä edellytyksillä kehitysmaan järjestöt voivat säilyttää itsenäisyytensä suhteessa ulkopuolisiin rahoittajiin.

Tutkimuksen aineisto on haastatteluaineisto, joka koostuu kuudesta suullisesta ja kahdesta kirjallisesta haastattelusta sekä niitä täydentävistä kirjallisista dokumenteista. Keskeisellä sijalla aineistossa ovat Moecossa työskennelleiden suomalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden kokemukset. Aineiston analyysi perustuu teemoittelulle ja samankaltaisuuksien, ristiriitaisuuksien ja merkitysten etsimiselle aineistosta.

Tutkimuksen tulos on, että Moeco on järjestöjen yhteistyön kautta onnistunut parantamaan toimintaedellytyksiään metsitystyön alueella, mutta samalla se on joutunut kaventamaan toimintakenttäänsä ja luopumaan monista järjestön alkuperäisistä tavoitteista. Järjestön luonne on muuttunut aatteellisesta vapaaehtoisjärjestöstä ammattimaiseksi organisaatioksi, jossa ihmisten työskentelevät palkkiota vastaan. Syyt tähän kehityskulkuun liittyvät toisaalta tyypilliseen kansalaistoiminnan kehityskaareen, toisaalta siihen, että suomalaisen rahoittajan rooli Moecon toiminnan suunnittelussa ja toimintatapojen valinnassa on ollut niin voimakas, että Moeco on muuttunut metsityshankkeen toteuttamisen välineeksi ja moecolaisten kokemus oman järjestönsä ja sen työn omistajuudesta on heikentynyt. Tutkimuksen keskeinen päätelmä on, että tasa-arvoisen ja molemminpuoliseen oppimiseen perustuvan suhteen luominen yhteistyöjärjestöjen välille on ensiarvoisen tärkeää, jotta toiminnan tavoitteet voidaan saavuttaa ja etelän järjestön pitkän tähtäimen toimintaedellytykset turvata. Tasa-arvoisen vuorovaikutussuhteen saavuttaminen on hyvin vaikeaa, sillä siihen vaaditaan kehitysyhteistyötä etelän ja pohjoisen järjestöissä tekevien ihmisten asennemuutosta sekä järjestöhankkeita säätelevien institutionaalisten ehtojen muutosta.

Asiasanat: kehitysyhteistyö, kansalaisjärjestö, ympäristöjärjestö, Tansania