Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ja välitön verotus - negatiivisesta integraatiosta johtuva tuloverotuksen lähentämistarve

Abstract

Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää Euroopan unionin jäsenvaltioiden välitöntä verotusta koskevan lainsäädännön lähentämistarve siltä osin, kun siihen on tarvetta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen välitöntä verotusta koskevan oikeuskäytännön johdosta. Välittömän verotuksen lähentämistä tarkastellaan vastauksena niihin ongelmiin, jotka liittyvät yhteisöjen tuomioistuimen tuloveroja koskevaan oikeuskäytäntöön. Tutkielmassa ei ole siten tarkoituksena esittää syvällistä oikeuspoliittista esitystä tarvittavan lainsäädännön sisällöstä.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ei ole yhtään välitöntä verotusta nimenomaisesti koskevaa määräystä. Välittömät verot kuuluvat kiistatta jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Tästä huolimatta yhteisöjen tuomioistuin on soveltanut yhteisön oikeutta myös jäsenvaltioiden tuloverolainsäädäntöjen alueella. Ratkaisuissaan tuomioistuin on todennut, että vaikka välitön verotus kuuluukin jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin käytettävä tätä toimivaltaansa yhteisön oikeutta noudattaen. Käytännössä tämä on tarkoittanut vaatimusta siitä, että jäsenvaltioiden tuloverolainsäädäntö ei saa olla toisen jäsenvaltion kansalaisia syrjivää eikä yhteisön perustamissopimuksen turvaamia perusvapauksia (henkilöiden, palveluiden, pääomien vapaa liikkuvuus ja sijoittautumisvapaus) rajoittavaa.

Yhteisöjen tuomioistuin on puuttunut tuomioillaan jäsenvaltioiden tuloverojärjestelmien perusteisiin. Oikeuskäytäntönsä kautta yhteisöjen tuomioistuimesta on tullut merkittävä välittömän verotuksen negatiivisen integraation edistäjä. Negatiivisella integraatiolla tarkoitetaan sellaista Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhdentymiskehitystä, jota yhteisöjen tuomioistuin saa aikaan tulkitsemalla yhteisön perustamissopimuksen määräyksiä ja oikeuskäytännössään kehittämiään oikeusperiaatteita tavalla, joka johtaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhteisön oikeuden vastaisuuteen. Toisin sanoen negatiivinen integraatio on yhdentymistä laillisesti toimeenpantavien kieltojen kautta, joita kohdistetaan jäsenvaltioiden ja viranomaisten suorittamiin yhteisön oikeuden vastaisiin toimenpiteisiin. Kyseessä voidaan katsoa olevan eräänlainen pakkoharmonisointi, koska EY:n tuomioistuimen tuomioiden muodossa tapahtuva negatiivinen integraatio voidaan panna täytäntöön myös vastoin jäsenvaltioiden suostumusta.

Yhteisöjen tuomioistuimella on erittäin laaja harkintavalta välittömän verotuksen kysymyksissä, mikä johtuu EY:n perustamissopimuksen abstraktien määräyksien soveltamisesta suoraan yksittäisiin tulovero-oikeudellisiin ongelmiin. Suurena periaatteellisena ongelmana voidaan pitää sitä demokratiavajetta, joka liittyy tuomareihin poliittisten päätösten tekijänä. Laajasta harkintavallasta on seurauksena myös huomattava oikeudellinen epävarmuus yhteisön oikeuden oikeasta sisällöstä, mikä tekee verovelvollisille vaikeaksi ennustaa veroratkaisun sisältö ja sovittaa toimintansa sen mukaan. Yhteisön tulovero-oikeus muodostuu siten ongelmalliseksi myös verotuksen oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden näkökulmista, jotka ovat molemmat hyvän verojärjestelmän keskeisiä ominaisuuksia.

Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat pitkälle yhdenmukaistaneet välillisen verotuksensa. Jäsenvaltioiden verosuvereniteetista on jäljellä oikeus päättää itsenäisesti välittömästä verotuksesta. Negatiivinen integraatio johtaa kuitenkin myös jäsenvaltioiden tuloverosuvereniteetin jatkuvaan kaventumiseen. Tämä on ongelmallista, koska tuloverosuvereniteetti on jäsenvaltioiden jäljellä olevan itsenäisen finanssivallan tärkeimpiä osa-alueita. Mahdollisuus säädellä välittömän verotuksen verotuloja on keskeinen osa jäsenvaltioiden finanssipolitiikkaa. Tarpeeksi suuri itsenäinen verosuvereniteetti on myös ehdoton edellytys Suomen mahdollisuudelle ylläpitää pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Viime kädessä verosuvereniteetti on koko valtion suvereniteetin eli täysivaltaisuuden edellytys.