"Se mokoma" Rehevöityminen osana arjen käytäntöjä ja historiaa Pyhäjärvellä - Tapaustutkimus ja kertomus
KUOPPA, JENNI (2006)
KUOPPA, JENNI
2006
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15662
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15662
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee Lounais-Suomen Pyhäjärven rehevöitymiskehitystä sekä sitä, kuinka paikalliset ihmiset ovat sen kokeneet, ja kuinka se on vaikuttanut järven merkityksiin. Näkökulmana ovat arjen käytännöissä työssä, asumisessa ja kesäasumisessa muotoutuvat käytännölliset suhteet järveen. Tutkielma alkaa kartoittamalla näiden arjen käytäntöjen historiaa ja ihmisen ja järven vuorovaikutuksen muotoutumista siinä. Rehevöitymistä tutkimuksessa tarkastellaan prosessina, joka on osa järven muutoksen ja politisoitumisen kehityskulkuja ja historiaa. Rehevöitymisestä muotoillaan myös paikallisten ihmisten elämänkäytäntöjen näkökulmasta kerrottu tarina. Pyhäjärven rehevöitymiskehitykseen on pyritty vaikuttamaan suojelutoimilla, joita tutkimuksessa tarkastellaan lähinnä siitä näkökulmasta, kuinka suojelu on muotoutunut rehevöitymiseen liittyvissä kehityskuluissa siksi, mitä se tänä päivänä on. Tärkeänä näkökulmana suojeluun on kysymys siitä, kuinka ihmiset elämänkäytännöissään voivat toimia järven hyväksi. Kuinka voidaan tehdä oikeita valintoja käytännöllisissä toimintaa määrittävissä konteksteissa ja millaista ympäristöpoliittista toimijuutta niissä muotoutuu?
Tutkimuksen aineistona on yhteensä kahdentoista maanviljelijän, kalastajan, asukkaan ja kesäasukkaan teemahaastattelut. Aineistoa täydentävät yhden kesämökin päiväkirjamerkinnät 1940-luvulta 2000-luvulle. Haastattelut tehtiin neljässä luonteeltaan erilaisessa kylässä Pyhäjärven rannalla. Aineiston analyysissa on käytetty laadullista sisällönanalyysia, teemoittelua, jossa on tukeuduttu tutkimuksen käsitteelliseen taustaan. Tutkimuksen tärkein teoreettinen sitoumus on käsitys luonnon ja kulttuurin erottamattomuudesta. Tähän sopii näkemys, että järven merkitykset muotoutuvat käytännöllisissä, järven ja inhimillisten toimijoiden välisissä vastavuoroisissa tarjokesuhteissa. Tutkielmassa lähestytään rehevöitymisen merkityksiä nykyisyydessä myös vahvan historiallisen näkökulman kautta.
Pyhäjärven rehevöitymisen tarinaan voidaan aineiston valossa tehdä tärkeitä reunahuomautuksia, jotka osoittavat, että rehevöityminen ympäristöongelmana on myös määrittelyjen tulos. Rehevöitymisen tiedostaminen oli prosessi, jossa monista paikallisista muutoksista syntyi koko Pyhäjärveä koskeva ongelma. Rehevöityminen näyttäytyi käytännöllisissä kokemuksissa mutta se sai merkityksensä myös tieteen ja julkisuuden tuottamien ongelmanmäärittelyjen kautta. Turun suunnitelmalla ottaa vettä Pyhäjärvestä oli prosessissa ratkaiseva rooli. Rehevöityminen muuttaa järven ja ihmisen tarjokesuhteita. Se vaikuttaa järven merkityksiin luonnonvaran hyödyntämiseen kohdistuvana haittana. Käytäntöjen muutoksilla rehevöitymiseen voidaan myös sopeutua mutta se voi silti uhata esimerkiksi kesämökin tai hyvän asuinympäristön merkityksiä, jos paikka ei enää tarjoa tuttuja ja merkityksellisiä toimintamahdollisuuksia ja elämyksiä.
Pyhäjärven suojelutoimilla on takanaan laaja paikallisten ihmisten tuki. Tämä juontaa juurensa järven politisoitumisen historiasta sekä pyrkimyksistä osallistavaan suojelutyöhön. Käytäntöjen muutos näyttäytyy tutkimuksessa avaimena siihen, että yksilöt ylipäätään voivat arjessaan tehdä järven kannalta hyviä valintoja. Käytäntöjen muutos tarkoittaa sekä materiaalisen että sosiaalisen toimintaympäristön muutosta. Järven suojelu on luontevaa liittää kokonaisvaltaiseen huolenpitoon ympäristöstä ja sen tulevaisuudesta ja sen kautta voitaisiin pyrkiä yhä enemmän edistämään asukkaiden osallistumista suojeluun.
Asiasanat: Rehevöityminen, Pyhäjärvi, arjen käytännöt, merkitykset, tarjoke
Tutkimuksen aineistona on yhteensä kahdentoista maanviljelijän, kalastajan, asukkaan ja kesäasukkaan teemahaastattelut. Aineistoa täydentävät yhden kesämökin päiväkirjamerkinnät 1940-luvulta 2000-luvulle. Haastattelut tehtiin neljässä luonteeltaan erilaisessa kylässä Pyhäjärven rannalla. Aineiston analyysissa on käytetty laadullista sisällönanalyysia, teemoittelua, jossa on tukeuduttu tutkimuksen käsitteelliseen taustaan. Tutkimuksen tärkein teoreettinen sitoumus on käsitys luonnon ja kulttuurin erottamattomuudesta. Tähän sopii näkemys, että järven merkitykset muotoutuvat käytännöllisissä, järven ja inhimillisten toimijoiden välisissä vastavuoroisissa tarjokesuhteissa. Tutkielmassa lähestytään rehevöitymisen merkityksiä nykyisyydessä myös vahvan historiallisen näkökulman kautta.
Pyhäjärven rehevöitymisen tarinaan voidaan aineiston valossa tehdä tärkeitä reunahuomautuksia, jotka osoittavat, että rehevöityminen ympäristöongelmana on myös määrittelyjen tulos. Rehevöitymisen tiedostaminen oli prosessi, jossa monista paikallisista muutoksista syntyi koko Pyhäjärveä koskeva ongelma. Rehevöityminen näyttäytyi käytännöllisissä kokemuksissa mutta se sai merkityksensä myös tieteen ja julkisuuden tuottamien ongelmanmäärittelyjen kautta. Turun suunnitelmalla ottaa vettä Pyhäjärvestä oli prosessissa ratkaiseva rooli. Rehevöityminen muuttaa järven ja ihmisen tarjokesuhteita. Se vaikuttaa järven merkityksiin luonnonvaran hyödyntämiseen kohdistuvana haittana. Käytäntöjen muutoksilla rehevöitymiseen voidaan myös sopeutua mutta se voi silti uhata esimerkiksi kesämökin tai hyvän asuinympäristön merkityksiä, jos paikka ei enää tarjoa tuttuja ja merkityksellisiä toimintamahdollisuuksia ja elämyksiä.
Pyhäjärven suojelutoimilla on takanaan laaja paikallisten ihmisten tuki. Tämä juontaa juurensa järven politisoitumisen historiasta sekä pyrkimyksistä osallistavaan suojelutyöhön. Käytäntöjen muutos näyttäytyy tutkimuksessa avaimena siihen, että yksilöt ylipäätään voivat arjessaan tehdä järven kannalta hyviä valintoja. Käytäntöjen muutos tarkoittaa sekä materiaalisen että sosiaalisen toimintaympäristön muutosta. Järven suojelu on luontevaa liittää kokonaisvaltaiseen huolenpitoon ympäristöstä ja sen tulevaisuudesta ja sen kautta voitaisiin pyrkiä yhä enemmän edistämään asukkaiden osallistumista suojeluun.
Asiasanat: Rehevöityminen, Pyhäjärvi, arjen käytännöt, merkitykset, tarjoke