Kertomuksia äitiydestä. Narratiivinen tutkimus äitiyden kulttuurisesta rakentumisesta

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen äitiyteen liittyviä kulttuurisia merkityksiä, määritelmiä ja normatiivisia odotuksia. Hyvän äitiyden kriteerit ja oletus naisen luonnollisista taipumuksista äitiyteen ja hoivaan ovat tiivistyneet kulttuuriseksi äitiyden mallitarinaksi. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten ”hyvää äitiyttä” kerrotaan muille suhteessa tähän mallitarinaan, ja miten äidit tasapainoilevat oman äitiytensä ja mallitarinan välillä. Tutkimuksessani pohdin, selitetäänkö oma äitiys kohti yhteisesti jaettua käsitystä normaalista ja hyvästä äitiydestä.

Tutkimus nojaa sosiaalis-konstruktivistiseen lähestymistapaan, jonka mukaan ihmiset rakentavat tietonsa ja identiteettinsä kertomusten välityksellä. Tieto on tästä näkökulmasta kertomusten summa, joka saa jatkuvasti uusia osia alati uusiutuvasta kulttuurisesta tarinavarannosta ja liittyy siihen takaisin. Tutkimukseni paikantuu teoreettisesti myös naistutkimuksen keskusteluihin äitiydestä ja naisen asemasta.

Tutkimuksen aineistona on erään äitiryhmän haastattelu. Aineisto jakautuu yhteen ryhmähaastatteluun ja ryhmäläisten yksilöhaastatteluihin. Haastatteluaineistoa analysoin narratiivisen analyysin keinoin. Jäsennän aineistosta viisi erilaista äitikertomusta, joita pohdin suhteessa äitiyden kulttuuriseen mallitarinaan.

Kertomusten perusteella äidit tunnistavat kulttuurisesti jaetun hyvän äidin mallin, josta myös oma äitiys saa rakennusaineita. Omaa äitiyttä kerrotaan positiiviseksi liittämällä siihen hyväksi koettuja äitiyden elementtejä. Toisaalta mallitarinan tarjoama äitiyskäsitys koetaan saavuttamattomaksi ja omaa äitiyttä joudutaan puolustamaan suhteessa siihen. Äitiyden kerronta ongelmista huolimatta saa positiivisen sävyn, äitien korostaessa omaa vahvaa toimijuuttaan.

Avainsanat: äitiys, kulttuurinen mallitarina, narratiivisuus