YLEISOPETUKSEN OPPILAIDEN KOKEMUKSIA YHTEISTOIMINNALLISESTA OPPIMISESTA ERITYISOPPILAIDEN KANSSA
EINOLA-VIKMAN, ULLA (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
EINOLA-VIKMAN, ULLA
2006
Opettajankoulutuksen pätevöitymisohjelma - Supplementary Teacher Education Program
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-15Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten yhdessä oppiminen toteutuu luokkayhteisössä, jossa opiskelevat yhdessä yleisopetuksen kolmasluokkalaiset ja erityisopetukseen otetut 1-4 luokkien oppilaat, joilla on laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia tai kehitysvammadiagnoosi.
Tutkimuksessa tarkasteltiin yleisopetuksen oppilaiden kokemuksia ja tuntemuksia yhdessä oppimisesta erityisoppilaiden kanssa. Aineistoa kerättiin havainnoimalla luokkatilanteita, haastattelemalla kahdeksaa oppilasta ja oppilaiden vapaamuotoisella kirjoitelmalla sekä sosiometrisellä kyselyllä.
Lisäksi haastateltiin opettajia, jotta heidänkin näkemyksensä oppilaiden suhtautumisesta tulisi esille. Luokkapariluokkien oppilaiden sosiaalista rakennetta kartoitettiin sosiometrisellä kyselyllä.
Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus, jossa aineistoa kerättiin usealla eri menetelmällä. Kerätty aineisto analysoitiin etnografisella tutkimusotteella, jota täydennettiin analysoimalla sosiometrinen kysely laatimalla matriisi ja sosiogrammi.
Yhteistoiminnallisessa oppimisessa oli tärkeimmäksi tavoitteeksi tutkimusluokassa noussut sosiaalisten taitojen oppiminen, missä oli myös onnistuttu. Yhteistyö ja kotiryhmät, joissa työskenneltiin, koettiin tärkeiksi. Suvaitsevainen ja luonteva suhtautuminen erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin on tutkimusluokan arkipäivää. Myönteiset asenteet leimaavat luokan ilmapiiriä, vaikka ystävyyssuhteita yli luokkarajojen ei solmitakaan. Oppilaiden koulussa viihtyminen ja yhteistyö erilaisten oppijoiden kanssa antavat monipuolisia valmiuksia yhteistyöhön myös jatkossa.
Opettajat korostavat yhteistoiminnallisuuden merkitystä sosiaalisten suhteiden ja yhteistyötaitojen kehittymisessä. Heidän mielestään oppilaat oppivat toimimaan erilaisten lasten ja aikuisten kanssa sekä saavat laajan aikuisten tukiverkon ympärilleen oppimisensa ja kehittymisensä tueksi.
Yhteistoiminnallisen oppimisen jatkaminen vaatii luokassa aikuisten panostusta ja pohdintaa myös siitä, keille oppilaille työtapa soveltuu ja keiden oppimista se palvelee. Kaikkien oppilaiden oppiminen on turvattava, ja siihen tutkimuskoulussa ollaan valmiita panostamaan.
Asiasanat: integraatio, inkluusio, yhteistoiminnallinen oppiminen, oppilaiden sosiaaliset suhteet, erityistä tukea saavat oppilaat
Tutkimuksessa tarkasteltiin yleisopetuksen oppilaiden kokemuksia ja tuntemuksia yhdessä oppimisesta erityisoppilaiden kanssa. Aineistoa kerättiin havainnoimalla luokkatilanteita, haastattelemalla kahdeksaa oppilasta ja oppilaiden vapaamuotoisella kirjoitelmalla sekä sosiometrisellä kyselyllä.
Lisäksi haastateltiin opettajia, jotta heidänkin näkemyksensä oppilaiden suhtautumisesta tulisi esille. Luokkapariluokkien oppilaiden sosiaalista rakennetta kartoitettiin sosiometrisellä kyselyllä.
Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus, jossa aineistoa kerättiin usealla eri menetelmällä. Kerätty aineisto analysoitiin etnografisella tutkimusotteella, jota täydennettiin analysoimalla sosiometrinen kysely laatimalla matriisi ja sosiogrammi.
Yhteistoiminnallisessa oppimisessa oli tärkeimmäksi tavoitteeksi tutkimusluokassa noussut sosiaalisten taitojen oppiminen, missä oli myös onnistuttu. Yhteistyö ja kotiryhmät, joissa työskenneltiin, koettiin tärkeiksi. Suvaitsevainen ja luonteva suhtautuminen erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin on tutkimusluokan arkipäivää. Myönteiset asenteet leimaavat luokan ilmapiiriä, vaikka ystävyyssuhteita yli luokkarajojen ei solmitakaan. Oppilaiden koulussa viihtyminen ja yhteistyö erilaisten oppijoiden kanssa antavat monipuolisia valmiuksia yhteistyöhön myös jatkossa.
Opettajat korostavat yhteistoiminnallisuuden merkitystä sosiaalisten suhteiden ja yhteistyötaitojen kehittymisessä. Heidän mielestään oppilaat oppivat toimimaan erilaisten lasten ja aikuisten kanssa sekä saavat laajan aikuisten tukiverkon ympärilleen oppimisensa ja kehittymisensä tueksi.
Yhteistoiminnallisen oppimisen jatkaminen vaatii luokassa aikuisten panostusta ja pohdintaa myös siitä, keille oppilaille työtapa soveltuu ja keiden oppimista se palvelee. Kaikkien oppilaiden oppiminen on turvattava, ja siihen tutkimuskoulussa ollaan valmiita panostamaan.
Asiasanat: integraatio, inkluusio, yhteistoiminnallinen oppiminen, oppilaiden sosiaaliset suhteet, erityistä tukea saavat oppilaat