SYRJÄYTTÄMINEN ERIARVOISTAA. Vertaileva tutkimus liikkumisesteisten ihmisten asemasta
AIRAKSINEN, TIINA (2006)
AIRAKSINEN, TIINA
2006
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15652
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15652
Tiivistelmä
Pro gradu –tutkielmassa tarkastelin liikkumisesteisten naisten ja miesten hyvinvointia ja yhteiskunnallista asemaa koko väestöön verrattuna. Ihmisten liikkumisesteisyyden määrittely perustui toimintaedellytyksiin ja toimintakykyyn. Määrittelin vastaajat liikkumisesteisiksi, jos heillä oli vaikeuksia puolen kilometrin kävelemisessä, yhden kerroksen nousemisessa tai liikkuminen yleensä oli hankalaa.
Aiempaa tutkimusta liikkumisesteisten ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta Suomessa on varsin vähän. Tutkimuksessa vertasin yli 30-vuotiaiden liikkumisesteisten naisten ja miesten koulutukseen ja työhön osallistumista sekä toimeentulon tasoa muuhun väestöön 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimus on kvantitatiivinen vertaileva poikkileikkauskartoitus liikkumisesteisten ihmisten tilanteesta. Aineistona oli Terveys 2000 –väestöaineisto, jota analysoin Stata 8-ohjelman ristiintaulukoilla ja keskiarvovertailuilla.
Liikkumisesteisyys lisääntyy iän myötä. Keskimäärin yli 30-vuotiaassa väestössä, naisista noin 21 prosentilla, ja miehistä noin 15 prosentilla oli liikkumisen vaikeuksia. Jokaisessa ikäryhmässä liikkumisesteisillä naisilla ja miehillä oli vähemmän ylioppilastutkintoja, he olivat useammin ilman ammatillista koulutusta ja heillä harvemmin oli korkea-asteen koulutusta. Liikkumisesteisten naisten ja miesten työhön osallistuminen oli jokaisessa ikäryhmässä selkeästi toisia alhaisempi. Liikkumisesteiset naiset ja miehet olivat enemmän työttömänä tai eläkkeellä.
Liikkumisesteisillä miehellä ja naisilla nettovuositulot jäivät alle vastaavanikäisten vertailuryhmien. Erityisesti liikkumisesteiset naiset joutuivat tinkimään paljon menoistaan tulojen alhaisuuden vuoksi. Useat liikkumisesteiset naiset ja miehet kokivat myös, että heidän taloudellinen tilanteensa oli kehittynyt huonompaan suuntaan kolmen edellisen vuoden aikana.
Tutkimuksen tulosten perusteella voi päätellä, että liikkumisesteisten ihmisten hyvinvointi sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet eivät toteudu yhdenvertaisesti muuhun väestöön verrattuna. Tarvitaan lisää ympäristön esteettömyyttä, syrjimättömyyttä ja positiivisia erityistoimia yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Myös jatkotutkimukset liikkumisesteisten naisten ja miesten elämänlaadusta ja osallisuudesta ovat tarpeen.
Asiasanat: hyvinvointi, toimintaedellytykset, liikkumisesteisyys, vaammaisuuden määrittely, koulutus, työllistyminen, toimeentulo, oikeudet, yhdenvertaisuus
Aiempaa tutkimusta liikkumisesteisten ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta Suomessa on varsin vähän. Tutkimuksessa vertasin yli 30-vuotiaiden liikkumisesteisten naisten ja miesten koulutukseen ja työhön osallistumista sekä toimeentulon tasoa muuhun väestöön 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimus on kvantitatiivinen vertaileva poikkileikkauskartoitus liikkumisesteisten ihmisten tilanteesta. Aineistona oli Terveys 2000 –väestöaineisto, jota analysoin Stata 8-ohjelman ristiintaulukoilla ja keskiarvovertailuilla.
Liikkumisesteisyys lisääntyy iän myötä. Keskimäärin yli 30-vuotiaassa väestössä, naisista noin 21 prosentilla, ja miehistä noin 15 prosentilla oli liikkumisen vaikeuksia. Jokaisessa ikäryhmässä liikkumisesteisillä naisilla ja miehillä oli vähemmän ylioppilastutkintoja, he olivat useammin ilman ammatillista koulutusta ja heillä harvemmin oli korkea-asteen koulutusta. Liikkumisesteisten naisten ja miesten työhön osallistuminen oli jokaisessa ikäryhmässä selkeästi toisia alhaisempi. Liikkumisesteiset naiset ja miehet olivat enemmän työttömänä tai eläkkeellä.
Liikkumisesteisillä miehellä ja naisilla nettovuositulot jäivät alle vastaavanikäisten vertailuryhmien. Erityisesti liikkumisesteiset naiset joutuivat tinkimään paljon menoistaan tulojen alhaisuuden vuoksi. Useat liikkumisesteiset naiset ja miehet kokivat myös, että heidän taloudellinen tilanteensa oli kehittynyt huonompaan suuntaan kolmen edellisen vuoden aikana.
Tutkimuksen tulosten perusteella voi päätellä, että liikkumisesteisten ihmisten hyvinvointi sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet eivät toteudu yhdenvertaisesti muuhun väestöön verrattuna. Tarvitaan lisää ympäristön esteettömyyttä, syrjimättömyyttä ja positiivisia erityistoimia yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Myös jatkotutkimukset liikkumisesteisten naisten ja miesten elämänlaadusta ja osallisuudesta ovat tarpeen.
Asiasanat: hyvinvointi, toimintaedellytykset, liikkumisesteisyys, vaammaisuuden määrittely, koulutus, työllistyminen, toimeentulo, oikeudet, yhdenvertaisuus