”…no olihan se semmonen todellisuusshokki” Laadullinen tutkimus uransa alkuvaiheessa olevien opettajien kokemuksista työtodellisuudesta ja siihen liittyvistä vaikeuksista
VALPIO, VILLE; TURUNEN, ILKKA (2006)
2006
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15646
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15646
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata muutaman vuoden työkokemuksen omaavien opettajien työtodellisuutta, siihen sopeutumista ja siinä kohdattuja vaikeuksia, mahdollista sopeutumisshokkia. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin opettajuuden rakentumista uran alkuvaiheessa.
Tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen on koottu tutkimustietoa ja muuta tieteellistä kirjallisuutta liittyen opettajuuteen, opettajan työtodellisuuteen postmodernissa yhteiskunnassa sekä ammatilliseen kehittymiseen.
Sovitimme tutkimuksemme kvalitatiiviseen tutkimusotteeseen. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin teemahaastatteluiden avulla. Haastattelimme kahdeksaa korkeintaan kahden vuoden työkokemuksen omaavaa luokanopettajaa.
Haastatellut pitivät opettajan työtä yhteiskunnallisesti tärkeänä, mutta huonosti arvostettuna. Postmoderni opettaja on kasvattaja, jolta vaaditaan yhteistyö- ja reflektiotaitoja sekä kykyä huomioida yksilöt opetuksessaan. Uran alkuvaiheessa vaikeuksia aiheuttivat työn paljous ja kokonaisvaltaisuus, vähäiset resurssit, eriyttäminen ja kasvanut ongelmaoppilaiden määrä ja heidän kanssaan toimiminen. Merkittävimmät vaikeudet uran alkuvaiheessa liittyivät kodin ja koulun yhteistyöhön. Oman ammatillisen identiteetin nähtiin muotoutuvan pääsääntöisesti omien elämänkokemusten ja persoonan kautta. Tärkeimpänä ammatillisen kehittymisen välineenä pidettiin reflektointia. Opetusharjoitteluista muodostunut kuva opettajan työstä oli monessa tapauksessa ollut harhaanjohtava ja sopeutuminen työtodellisuuteen koettiin joskus vaikeaksi, jopa shokeeraavaksi.
Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää kehitettäessä opettajan koulutusta. Lisäksi tutkimus antaa opettajaksi opiskeleville kuvan vastavalmistuneen opettajan työstä postmodernissa yhteiskunnassa.
Avainsanat: ammatillinen kehittyminen, opettajuus, sopeutumisshokki, työtodellisuus
Tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen on koottu tutkimustietoa ja muuta tieteellistä kirjallisuutta liittyen opettajuuteen, opettajan työtodellisuuteen postmodernissa yhteiskunnassa sekä ammatilliseen kehittymiseen.
Sovitimme tutkimuksemme kvalitatiiviseen tutkimusotteeseen. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin teemahaastatteluiden avulla. Haastattelimme kahdeksaa korkeintaan kahden vuoden työkokemuksen omaavaa luokanopettajaa.
Haastatellut pitivät opettajan työtä yhteiskunnallisesti tärkeänä, mutta huonosti arvostettuna. Postmoderni opettaja on kasvattaja, jolta vaaditaan yhteistyö- ja reflektiotaitoja sekä kykyä huomioida yksilöt opetuksessaan. Uran alkuvaiheessa vaikeuksia aiheuttivat työn paljous ja kokonaisvaltaisuus, vähäiset resurssit, eriyttäminen ja kasvanut ongelmaoppilaiden määrä ja heidän kanssaan toimiminen. Merkittävimmät vaikeudet uran alkuvaiheessa liittyivät kodin ja koulun yhteistyöhön. Oman ammatillisen identiteetin nähtiin muotoutuvan pääsääntöisesti omien elämänkokemusten ja persoonan kautta. Tärkeimpänä ammatillisen kehittymisen välineenä pidettiin reflektointia. Opetusharjoitteluista muodostunut kuva opettajan työstä oli monessa tapauksessa ollut harhaanjohtava ja sopeutuminen työtodellisuuteen koettiin joskus vaikeaksi, jopa shokeeraavaksi.
Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää kehitettäessä opettajan koulutusta. Lisäksi tutkimus antaa opettajaksi opiskeleville kuvan vastavalmistuneen opettajan työstä postmodernissa yhteiskunnassa.
Avainsanat: ammatillinen kehittyminen, opettajuus, sopeutumisshokki, työtodellisuus