Isä, poika ja kapitalismin ja henki. Subjektin ja markkinoiden voimat Kjell Westön Leijoissa Helsingin yllä
OJAJÄRVI, JUSSI (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
OJAJÄRVI, JUSSI
2001
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2001Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1.1. Suomalainen romaani ja yhteiskunta 1 1.2. Ongelma: subjektin ja markkinoiden voimat 3 1.3. Aineistosta ja sen taustasta 7 1.3.1. Subjektin ja markkinoiden suhde 1990-luvun Suomen ´ajankuvallisessa romaanissa´? 7 1.3.2. Yleiskatsaus subjektin ja markkinoiden suhteeseen kaunokirjallisuudessa 17 2. MITEN LÄHESTYÄ SUBJEKTIA MARKKINAKULTTUURISSA? 24 2.1. Metodin syyllisyydestä 24 2.2. Johdattelu käsitteistöön - ja supermarketiin 26 2.3. Metodi: kohti vallan psykodynaamista analyysia 27 2.4. Metodin kontekstualisointia ja ongelman jäsennystä 32 2.4.1. Suhteesta kulttuurintutkimukseen 32 2.4.2. Vallasta 35 2.4.3. Subjektin kulttuurisesta toimintakyvystä 37 2.4.4. Todentuntuisuus ja kulttuurinen tosi 41 2.5. Tutkimuskysymykset 42 3. MINUUS JA MARKKINOIDEN VOIMAT KJELL WESTÖN LEIJOISSA HELSINGIN YLLÄ 45 3.1. Subjektiviteetin tuotteistumisesta 47 3.1.1. Tavaramerkkikerronta 47 3.1.2. Minuus markkinoilla 50 3.2. Psyykkisyyden sosio-symbolisia jäsennyksiä 53 3.2.1. Nimet ja markkinadiskurssin nimet 53 3.2.2. "Hän lennätti sinistä leijaa" 59 3.2.2.1. Haaveita - leijoja, lohikäärmeitä 61 3.2.2.2. Toisto ja toisto toisin 65 3.2.2.3. Leijat ja sanat transitionaalisina objekteina 72 3.2.3. Isä, poika ja Ajatar 80 3.2.3.1. Ehdotus Rikuksi 80 3.2.3.2. Ehdotus Sammy Cederiksi 87 3.2.4. Identiteeteistä 90 3.2.4.1. Riku, jakautuneisuus, sirpaleisuus 90 3.2.4.2. Henrik ja minuuden moderni esiinnousu 92 3.2.4.3. Psyykkisyyden ja sosiaalisuuden suhteesta 97 3.3. Tarina merkitysten maailmasta - ja merkityksen maailmasta 101 3.3.1. Mistä (tosi)tarinat alkavat? 102 3.3.2. Merkitysten maailma - vai markkinoiden? 108 3.4. 1980-luvun kasinotalous 114 3.5. Välineellistyminen brandi-kapitalismiin: "Thank you for using LIFE and HUMANITY" 116 3.5.1. Armaani kapitalismi 116 3.5.2. Pelin henki: vaihdon valta (vallan vaihto) 121 3.5.3. Valistuksen inflaatio 126 3.5.4. Elämänalueiden (coca-)kolonisaatio 129 3.5.5. Elävyyden tunnon inflaatio 133 3.5.6. ´Yksilö´ haihtuu utuna ilmaan 139 3.5.7. "Aika on rajallinen hyödyke" 145 3.5.8. Paha kulttuuri - parempi kulttuuri? 152 3.5.9. "Mä en usko sua. Sä oot Jumala" 157 3.5.10. Välineellistävä valta ja itsensä yrittäjät 162 3.6. Lopuksi: brandi-kapitalismin ja vastarinnan psykodynamiikasta 167 3.6.1. Minuuden huojunnasta suhteelliseen autonomiaan - vai brandi-kapitalismiin? 167 3.6.2. Drakarna över Helsingfors 177 LÄHTEET 181
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on yksilösubjektin ja markkinoiden suhde Kjell Westön romaanissa Leijat Helsingin yllä (1996, alkuteos Drakarna över
Helsingfors, 1996). Teosta tarkastellaan suomalaisen yhteiskunnan mikro- ja makrotason kaunokirjallisena ajankuvana, jonka hahmottamisen
yleiseen subjektiproblematiikkaan liittyvänä metodina on vallan psykodynaaminen analyysi. Valta nähdään rakentuvaksi voimakentässä,
jonka analyysissa on otettava huomioon niin subjektin kehityshistoria
ja toistuvat kokemuskaavat kuin yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteetkin.
Tältä pohjalta huomataan heti aluksi, että psyykkistä todentuntuisuutta koetaan teoksessa toistuvasti markkinakulttuurin piirissä. Ilmiön
avaamisessa avuksi on etenkin teoksen keskeinen metafora. Leija on unelmien kuva, joten sen kautta nousee esiin fantastisuuden teema.
Tulkinnan kannalta merkittävä on metaforan ruotsinkielinen alkuperäismuoto, joka viittaa paitsi leijoihin myös lohikäärmeisiin.
Näin kyse on paitsi elävistä fantasioista myös niihin kiinteästi liittyvästä uhkakuvasta. Markkinakulttuurisiin muotoihin ja
toimintatapoihin kiinnittyminen päädytäänkin tässä näkemään keinona, jolla huojuntaa elävyyden tunnon ja sen kuihtumisen - toivon ja uhan -
välillä yritetään tehdä siedettäväksi.
Tätä tulkintaa kehiteltäessä sovelletaan mm. Judith Butlerin käsitystä vallan ja toimijuuden suhteista, jossa keskeistä on toisintoistamisen
mahdollisuus. Toisintoisto taas nähdään osana D.W. Winnicottin kuvailemaa transitionaalista aluetta, joka elävyyden tuntoa tukemalla
sallii minuuden rajojen hämärtymisen. Subjektiviteetti rakentuu Leijoissa selkeästi muiden subjektien avulla, lyhyesti sanottuna
dialogissa.
Kuitenkin markkinakulttuurin piirissä tapahtuvalle dialogille on Leijoissa ominaista se, että dialogin keinot peittävät näkyvistä
keinojen dialogisuuden. Ne rohkaisevat subjektia minuutta tukevan vallan merkityksen kieltämiseen ja muiden subjektien välineellistämiseen. Leijat kuvaa, kuinka elävyyden tunnon saavuttamisen keinot pikkuhiljaa ja etenkin 1980-luvun mittaan
muuttuvat yhä selvemmin vaihtamis-, kulutus- ja välineajattelun mukaisiksi. Vaihdettavuusajattelu alkaa näyttäytyä jopa subjektin itseensä suhtautumisen tapana. Tämä tuotteistumiskehitys kostautuu elävyyden tunnon haihtumisena, mikä tulee päähenkilön kohdalla ilmi
vaihdettavuusajattelun sävyttämien elämänkausien huipentumissa.
Eräs markkinasubjektiviteetille altistava historiallinen seikka on Leijoissa isän ja pojan suhteen vieraantuneisuus. Sen kautta
isienaikainen kapitalismi synnyttää itsensä ikään kuin toiseen kertaan: pojan traumaattisena psyykkisenä rakenteena. Kapitalismin vaiheesta
toiseen siirrytään siis myös tämän viivästyneen sosiaalisen vaikutuksen tasolla. Kapitalismin henki on myös psyykkinen.
Tutkimuksen loppuluvussa pohditaan, miten on mahdollista irtautua vaihdettavuudesta, nykykapitalismin eetoksesta. Leijoissa irtautuminen ei ole niinkään refleksiivisten arvovalintojen tulosta kuin seurausta
siitä, että omaan menneisyyteen avautuu toisten subjektien välityksellä dialoginen ja tarvittaessa toisintoistava suhde.
Kulttuurin eettisyyttä ja teoksessa koko ajan kiihtyväksi kuvatun markkinavauhdin hidastumista tämä ei kuitenkaan näytä vielä takaavan.
Nimittäin teoksen kerronta-ajankohdastaan eli 1990-luvun puolivälistä maalaama ajankuva on intiimin piirissä saavutetusta osittaisesta
harmoniasta huolimatta pessimistisen oloinen. Mikäli Leijoja pidettäisiin ainoastaan päähenkilön myönteisenä selviytymistarinana,
tämä taso jäisi huomiotta. Samoin kävisi, jos teos tulkittaisiin vain nostalgisoivaksi retkeksi lähihistoriaan. Westön romaanissa
nostalgialla on selvästi lisämerkityksensä: huoli tulevaisuudesta.
Helsingfors, 1996). Teosta tarkastellaan suomalaisen yhteiskunnan mikro- ja makrotason kaunokirjallisena ajankuvana, jonka hahmottamisen
yleiseen subjektiproblematiikkaan liittyvänä metodina on vallan psykodynaaminen analyysi. Valta nähdään rakentuvaksi voimakentässä,
jonka analyysissa on otettava huomioon niin subjektin kehityshistoria
ja toistuvat kokemuskaavat kuin yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteetkin.
Tältä pohjalta huomataan heti aluksi, että psyykkistä todentuntuisuutta koetaan teoksessa toistuvasti markkinakulttuurin piirissä. Ilmiön
avaamisessa avuksi on etenkin teoksen keskeinen metafora. Leija on unelmien kuva, joten sen kautta nousee esiin fantastisuuden teema.
Tulkinnan kannalta merkittävä on metaforan ruotsinkielinen alkuperäismuoto, joka viittaa paitsi leijoihin myös lohikäärmeisiin.
Näin kyse on paitsi elävistä fantasioista myös niihin kiinteästi liittyvästä uhkakuvasta. Markkinakulttuurisiin muotoihin ja
toimintatapoihin kiinnittyminen päädytäänkin tässä näkemään keinona, jolla huojuntaa elävyyden tunnon ja sen kuihtumisen - toivon ja uhan -
välillä yritetään tehdä siedettäväksi.
Tätä tulkintaa kehiteltäessä sovelletaan mm. Judith Butlerin käsitystä vallan ja toimijuuden suhteista, jossa keskeistä on toisintoistamisen
mahdollisuus. Toisintoisto taas nähdään osana D.W. Winnicottin kuvailemaa transitionaalista aluetta, joka elävyyden tuntoa tukemalla
sallii minuuden rajojen hämärtymisen. Subjektiviteetti rakentuu Leijoissa selkeästi muiden subjektien avulla, lyhyesti sanottuna
dialogissa.
Kuitenkin markkinakulttuurin piirissä tapahtuvalle dialogille on Leijoissa ominaista se, että dialogin keinot peittävät näkyvistä
keinojen dialogisuuden. Ne rohkaisevat subjektia minuutta tukevan vallan merkityksen kieltämiseen ja muiden subjektien välineellistämiseen. Leijat kuvaa, kuinka elävyyden tunnon saavuttamisen keinot pikkuhiljaa ja etenkin 1980-luvun mittaan
muuttuvat yhä selvemmin vaihtamis-, kulutus- ja välineajattelun mukaisiksi. Vaihdettavuusajattelu alkaa näyttäytyä jopa subjektin itseensä suhtautumisen tapana. Tämä tuotteistumiskehitys kostautuu elävyyden tunnon haihtumisena, mikä tulee päähenkilön kohdalla ilmi
vaihdettavuusajattelun sävyttämien elämänkausien huipentumissa.
Eräs markkinasubjektiviteetille altistava historiallinen seikka on Leijoissa isän ja pojan suhteen vieraantuneisuus. Sen kautta
isienaikainen kapitalismi synnyttää itsensä ikään kuin toiseen kertaan: pojan traumaattisena psyykkisenä rakenteena. Kapitalismin vaiheesta
toiseen siirrytään siis myös tämän viivästyneen sosiaalisen vaikutuksen tasolla. Kapitalismin henki on myös psyykkinen.
Tutkimuksen loppuluvussa pohditaan, miten on mahdollista irtautua vaihdettavuudesta, nykykapitalismin eetoksesta. Leijoissa irtautuminen ei ole niinkään refleksiivisten arvovalintojen tulosta kuin seurausta
siitä, että omaan menneisyyteen avautuu toisten subjektien välityksellä dialoginen ja tarvittaessa toisintoistava suhde.
Kulttuurin eettisyyttä ja teoksessa koko ajan kiihtyväksi kuvatun markkinavauhdin hidastumista tämä ei kuitenkaan näytä vielä takaavan.
Nimittäin teoksen kerronta-ajankohdastaan eli 1990-luvun puolivälistä maalaama ajankuva on intiimin piirissä saavutetusta osittaisesta
harmoniasta huolimatta pessimistisen oloinen. Mikäli Leijoja pidettäisiin ainoastaan päähenkilön myönteisenä selviytymistarinana,
tämä taso jäisi huomiotta. Samoin kävisi, jos teos tulkittaisiin vain nostalgisoivaksi retkeksi lähihistoriaan. Westön romaanissa
nostalgialla on selvästi lisämerkityksensä: huoli tulevaisuudesta.