Proliferaation estämisestä ja ydinaseriisunnasta vastaproliferaatioon : Yhdysvaltain yhteisöllinen turvallistamisretoriikka ydinsulkuregiimin muuttamiseksi
TISSARI, ARTO (2006)
TISSARI, ARTO
2006
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15644
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15644
Tiivistelmä
Huomioon ottaen vähäisen kehityksen aseistariisunnassa ja proliferaation estämisessä (non-proliferation), vastaproliferaatio (counterproliferation) -toimintastrategiat ovat saaneet viime vuosina merkittävää huomiota osakseen. Vastaproliferaation tarkoituksena osoittaa proliferaatiota, joka on ilmennyt tai on ilmenemässä. Sellaisenaan se pyrkii korvaamaan ydinsulkusopimuksen, NPT:n (Non-Proliferation Treaty), mukaisen universaalin proliferaation estämisen. NPT:ssä proliferaation estäminen on kohdennettu kaikkien valtioiden toimesta kaikenlaista proliferaatiota vastaan, mukaan lukien sekä horisontaalisen että vertikaalisen ydinaseiden leviämisen estämisen. Kuitenkin sen tyyppinen vastaproliferaaatio, mitä Yhdysvallat on aggressiivisesti tukenut vuodesta 2001 lähtien, keskittyy yksinomaan horisontaalisen proliferaation estämiseen. Sellaisenaan se ei pelkästään kaiva maata NPT:n perustusten alta, vaan se myös kyseenalaistaa kansainvälisten oikeuden normien merkityksen. Yhdysvaltain lähestymistapa on siirtämässä ydinsulkusopimuksen määrittelemää agendaa aseistariisunnasta ja jopa proliferaation estämisestä, kohti aktiivisempia sotilaallisia toimia. Tämän toiminnan kohteena on erityisesti Iran, jonka Yhdysvallat katsoo havittelevan ydinasetta.
Profileraation estämisen ja aseistariisunnan yhteenliittymä on tavallisesti vahvistettu ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssissa. Järjestyksessä 7. ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssi järjestettiin 2.- 27.toukokuuta 2005 New Yorkissa. Tutkielman empiirisessä osiossa on käsitelty Yhdysvaltain ja Iranin valtuuskuntien välisiä diskursseja vuoden 2005 ydinsulkutarkastelukonferenssissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä ovat kansainvälisen politiikan regiimiteorioiden keskeiset koulukunnat; realismi, neoliberalismi ja kognitivismi. Metodisena lähestymistapana on käytetty diskurssianalyysia, joka perustuu Michel Foucault’n ja Pierre Bourdieun käsitteisiin.
Tämän tutkielman perusteella vahvistui näkemys siitä, että NPT on menettänyt merkityksensä Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikassa. Yhdysvaltain asennoituminen NPT:hen on opportunistinen ja instrumentalistinen, sen sijaan että se olisi ensisijaisesti legalistinen tai arvopohjainen. Jotta voitaisiin luoda selkeä vaihtoehto Yhdysvaltain ajamalle vastaproliferaatiolle, on ensiarvoisen tärkeää, että ydinsulkusopimuksen jäsenvaltiot vahvistaisivat ydinsulkusopimuksen roolia pääasiallisena tekijänä ydinaseiden proliferaation estämisessä ja ydinaseriisunnassa. NPT:tä tulee vahvistaa tarjoamalla sille institutionaalista tukea, sekä vahvistaa sen IAEA:han perustuvia valvontamekanismeja. Vastaavasti Yhdysvaltain tulee muodollistaa vastaproliferaatioon liittyvät toimintatapansa YK:n kautta, sekä tehdä multilateraaleja, vallitsevaan kansainväliseen oikeuden ja ydinsulkusopimukseen mukaisia päätöksiä proliferaation estämisessä.
Avainsanat: regiimiteoria, vastaproliferaatio, ydinsulkuregiimi
Profileraation estämisen ja aseistariisunnan yhteenliittymä on tavallisesti vahvistettu ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssissa. Järjestyksessä 7. ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssi järjestettiin 2.- 27.toukokuuta 2005 New Yorkissa. Tutkielman empiirisessä osiossa on käsitelty Yhdysvaltain ja Iranin valtuuskuntien välisiä diskursseja vuoden 2005 ydinsulkutarkastelukonferenssissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä ovat kansainvälisen politiikan regiimiteorioiden keskeiset koulukunnat; realismi, neoliberalismi ja kognitivismi. Metodisena lähestymistapana on käytetty diskurssianalyysia, joka perustuu Michel Foucault’n ja Pierre Bourdieun käsitteisiin.
Tämän tutkielman perusteella vahvistui näkemys siitä, että NPT on menettänyt merkityksensä Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikassa. Yhdysvaltain asennoituminen NPT:hen on opportunistinen ja instrumentalistinen, sen sijaan että se olisi ensisijaisesti legalistinen tai arvopohjainen. Jotta voitaisiin luoda selkeä vaihtoehto Yhdysvaltain ajamalle vastaproliferaatiolle, on ensiarvoisen tärkeää, että ydinsulkusopimuksen jäsenvaltiot vahvistaisivat ydinsulkusopimuksen roolia pääasiallisena tekijänä ydinaseiden proliferaation estämisessä ja ydinaseriisunnassa. NPT:tä tulee vahvistaa tarjoamalla sille institutionaalista tukea, sekä vahvistaa sen IAEA:han perustuvia valvontamekanismeja. Vastaavasti Yhdysvaltain tulee muodollistaa vastaproliferaatioon liittyvät toimintatapansa YK:n kautta, sekä tehdä multilateraaleja, vallitsevaan kansainväliseen oikeuden ja ydinsulkusopimukseen mukaisia päätöksiä proliferaation estämisessä.
Avainsanat: regiimiteoria, vastaproliferaatio, ydinsulkuregiimi