Islantilaisten ja suomalaisten naisäänten kuunteluarviointi - Puheterapeuttien ja puhetekniikan opettajien kuunteluarviointien vertailu
ROININEN, HEIDI (2006)
2006
Puheoppi - Speech Communication and Voice Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15642
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15642
Tiivistelmä
Tutkielmassa verrataan puheterapeuttien ja puhetekniikan opettajien (vokologien) kuunteluarviointeja. Tutkimukseen osallistui 6 puheterapeuttia ja 6 puhetekniikan opettajaa, jotka kuuntelivat ja arvioivat 10 islantilaisen ja 10 suomalaisen naisen luentanäytettä. Näytteisiin oli valittu 6 saman näytteen toistoa satunnaisessa järjestyksessä. Luentanäytteet olivat erilaatuisia mutta normaaleja naisääniä.
Aluksi kuunneltiin mallit neljästä äänen piirteestä: karheus, vuotoisuus, puristeisuus ja narina [a:] vokaalilla tuotettuna. Luentanäytteistä arvioitiin kuutta erilaista äänen piirrettä: äänen yleistä laatua, karheutta, vuotoisuutta, puristeisuutta, narinaa sekä yleistä puhekorkeutta. Arvioinnissa käytettiin yksisuuntaista VAS-mittaria asteikolla 0—1000 (0=ei lainkaan ominaisuutta, 1000=ominaisuutta runsaasti). Puhekorkeuden arviointimittari oli kaksisuuntainen (0=liian matala puhekorkeus, 500=optimaalinen puhekorkeus, 1000=liian korkea puhekorkeus). Kuunteluarviointi toteutettiin kuulokkeilla, Soundswell Judge -tietokoneohjelmalla.
Kulttuurien välisessä vertailussa islantilaisten naisten luentanäytteiden keskimääräinen puhekorkeus arvioitiin hieman korkeammaksi suomalaisiin näytteisiin verrattuna molemmissa ammattiryhmissä. Ammattiryhmät olivat yksimielisimpiä puhekorkeuden arvioinneissa. Ammattiryhmien keskinäisessä vertailussa merkitsevät erot syntyivät äänen yleisen laadun, vuotoisuuden sekä puristeisuuden arvioinneissa. Ero oli suurin islantilaisten näytteiden arvioinneissa. Puhetekniikan opettajat (vokologit) arvioivat yksityiskohtaisemmin ja kriittisemmin kaikkia äänen piirteitä. Puheterapeuttien arviointiasteikko oli kapeampi. Arviointiasteikkojen eroista huolimatta sekä puheterapeutit että puhetekniikan opettajat arvioivat eri äänen piirteitä samansuuntaisesti. Kaikki kuuntelijat olivat suhteellisen johdonmukaisia arvioinneissaan.
Kaksi äänen parissa työskentelevää mutta eritaustaista ammattiryhmää, puheterapeutit ja puhetekniikan opettajat (vokologit), arvioivat samansuuntaisesti erityisesti oman kulttuurin äänen laatupiirteitä. Puhetekniikan opettajat reagoivat kuitenkin herkemmin terveen äänen laadun puutteisiin ja kehittämismahdollisuuksiin.
Asiasanat: perkeptuaalinen analyysi, normaali naisääni, äänen laatu, kulttuuri
Aluksi kuunneltiin mallit neljästä äänen piirteestä: karheus, vuotoisuus, puristeisuus ja narina [a:] vokaalilla tuotettuna. Luentanäytteistä arvioitiin kuutta erilaista äänen piirrettä: äänen yleistä laatua, karheutta, vuotoisuutta, puristeisuutta, narinaa sekä yleistä puhekorkeutta. Arvioinnissa käytettiin yksisuuntaista VAS-mittaria asteikolla 0—1000 (0=ei lainkaan ominaisuutta, 1000=ominaisuutta runsaasti). Puhekorkeuden arviointimittari oli kaksisuuntainen (0=liian matala puhekorkeus, 500=optimaalinen puhekorkeus, 1000=liian korkea puhekorkeus). Kuunteluarviointi toteutettiin kuulokkeilla, Soundswell Judge -tietokoneohjelmalla.
Kulttuurien välisessä vertailussa islantilaisten naisten luentanäytteiden keskimääräinen puhekorkeus arvioitiin hieman korkeammaksi suomalaisiin näytteisiin verrattuna molemmissa ammattiryhmissä. Ammattiryhmät olivat yksimielisimpiä puhekorkeuden arvioinneissa. Ammattiryhmien keskinäisessä vertailussa merkitsevät erot syntyivät äänen yleisen laadun, vuotoisuuden sekä puristeisuuden arvioinneissa. Ero oli suurin islantilaisten näytteiden arvioinneissa. Puhetekniikan opettajat (vokologit) arvioivat yksityiskohtaisemmin ja kriittisemmin kaikkia äänen piirteitä. Puheterapeuttien arviointiasteikko oli kapeampi. Arviointiasteikkojen eroista huolimatta sekä puheterapeutit että puhetekniikan opettajat arvioivat eri äänen piirteitä samansuuntaisesti. Kaikki kuuntelijat olivat suhteellisen johdonmukaisia arvioinneissaan.
Kaksi äänen parissa työskentelevää mutta eritaustaista ammattiryhmää, puheterapeutit ja puhetekniikan opettajat (vokologit), arvioivat samansuuntaisesti erityisesti oman kulttuurin äänen laatupiirteitä. Puhetekniikan opettajat reagoivat kuitenkin herkemmin terveen äänen laadun puutteisiin ja kehittämismahdollisuuksiin.
Asiasanat: perkeptuaalinen analyysi, normaali naisääni, äänen laatu, kulttuuri