Guantánamon pidätetyt ­ oikeuden ja ihmisyyden ulkopuolella. Yhdysvaltain politiikan oikeutus hallinnon virallisissa kannanotoissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, miten Yhdysvallat oikeuttaa Guantánamon politiikkaansa. Yhdysvallat ei ole myöntänyt Guantánamoon tuoduille terrorismikytköksistä epäillyille selkeästi minkään oikeusjärjestelmän oikeusturvaa. Epäillyt ovat yksinkertaisesti ”pidätettyjä”, joita Yhdysvallat katsoo olevansa oikeutettu pitämään hallussaan määräämättömän ajan. Tutkielmassa analysoidaan, millaista ’todellisuutta’ Yhdysvaltain hallinnon edustajien kannanotoissa Guantánamon politiikan oikeuttamiseksi tuotetaan, ja miten tuon ’todellisuuden’ totuudenmukaisuudesta vakuutetaan. Aineiston analyysi toteutetaan diskurssianalyysin ja osittain myös retoriikan tutkimuksen tarjoamin menetelmällisin välinein.

Tutkielman teoreettisena lähtöoletuksena toimii sosiaalinen konstruktionismi, joka tarkastelee kielenkäyttöä sosiaalista todellisuutta tuottavana tekemisenä. Objektiivisen ’todellisuuden’ sijaan erotettavissa on ainoastaan erilaisia tapoja ymmärtää maailma. Yksityiskohtaisempana, empiriaan soveltuvana teoreettisena perustana toimivat pääasiassa Carl Schmittin näkemykset valtiosta, vallankäytöstä ja kansainvälisen järjestyksen luonteesta. Schmittin kokonaisvaltaisen ajattelumallin kontekstissa Yhdysvaltain politiikka näyttäytyy osana historiallista kehityskulkua, jonka myötä vihollisuus ja sodankäynti ovat kohonneet uudelle tasolle. Giorgio Agambenin ajatukset leiristä ja paljaasta elämästä jatkavat siitä, mihin Schmitt teorioissaan jäi.

Menetelmällisenä lähestymistapana on diskurssianalyysi. Analyysin tavoitteena on tunnistaa ja tulkita diskursiiviset käytännöt, joihin Yhdysvaltain hallinnon edustajat Yhdysvaltain politiikkaa oikeuttaessaan tukeutuvat. Tarkastelen myös, millaisin retorisin keinoin väitteiden itsestäänselvyyttä rakennetaan. Pyrin monipuolisesti arvioimaan kannanotoissa tuotettua ja ylläpidettyä maailmankuvaa sekä seurauksia, joita hallinnon edustajien puhunnan tavoilla on. Diskursseja lähestytään Yhdysvaltain vallankäyttöä oikeuttavina ja tietynlaisia valtasuhteita tuottavina ja normalisoivina käytäntöinä. Muutoksen mahdollisuuden mielessä pitäen pyrin antamaan äänen myös vaihtoehtoisille näkemyksille.

Analyysin perusteella Yhdysvallat oikeuttaa toimintatapojaan yhtäältä terrorisminvastaisen sodan poikkeuksellisella turvallisuustilanteella ja toisaalta toimien lainmukaisuudella perustellen. Oikeuttamisdiskurssit luovat perustan laillisen rajat ylittävälle vallankäytölle; Guantánamo voidaan ymmärtää oikeudettomuuden tilana, joka on sidottu suvereniteetin järjestykseen. Kokonaisuuden näkökulmasta diskurssit muodostavat oikeutetun sodan narratiivin, jossa maailma määritellään tavalla, joka tekee Yhdysvaltain toimet oikeutetuiksi ja jopa välttämättömiksi. Yhdysvaltain terrorisminvastainen sota ja Guantánamon politiikka näyttäytyvät osana kansakunnan sankaritarinaa, jossa Yhdysvallat taistelee pahuutta vastaan hyvän maailman puolesta.