Virolaiset suomen oppijoina : Virolaisten suomen kielen opiskelijoiden monikon genetiivin ja monikon illatiivin muodostamisen taidot

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka virolaiset suomen kielen opiskelijat osaavat muodostaa suomen monikon genetiivi- ja illatiivimuotoja. Edelleen tutkielmassa selvitetään, kuinka paljon eri taivutustyyppien sanojen kyseisten sijamuotojen taivutuksessa esiintyy virheitä, minkä tyyppisiä nämä virheet ovat ja johtuvatko ne mahdollisesti virolaisten äidinkielen vaikutuksesta.

Aineisto koostuu kahdesta taivutustestistä, lomakkeista A ja B, joiden taivutettavat sanat on koottu eri taivutustyypeistä. Kummassakin lomakkeessa on sanoja neljästä eri taivutustyypistä ja B-lomakkeeseen sisältyy myös kolme epäsanaa. Lomakkeisiin vastasi Tallinnan sekä Tarton yliopiston opiskelijoita, jotka opiskelivat suomea joko pää- tai sivuaineenaan. Vastaajista ne, jotka olivat opiskelleet suomea vähemmän aikaa, vastasivat lomakkeeseen A, jonka testisanat oli valittu yleisimmistä taivutusryhmistä. Kauemmin opiskelleet vastasivat lomakkeeseen B, jonka testisanat oli valittu harvinaisemmista taivutusryhmistä.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu suomi­viro-kontrastiivisuudesta, joka käsittää myös suomen ja viron kielten kehitysten vertailua. Viro­suomi-kontrastiivisuutta taustoittamaan käsitellään kontrastiivisuutta myös yleisellä tasolla kielentutkimuksen alana ja pohditaan sen roolia kielenopetuksessa. Lisäksi kielenoppimisen ja erityisesti taivutusparadigmojen oppimisen teorioita sovelletaan aineiston analyysissä.

Aineistosta huomattiin, että molempien sijamuotojen taivutuksessa tehtiin virheitä ja että monikon illatiivi oli monikon genetiiviä hankalampi taivuttaa. Taivuttamisessa esiintyneet virheet liittyivät sekä sanavartaloiden hallintaan että oikean sijapäätteen valintaan. Usein virheitä esiintyi saman sanan kohdalla sekä vartalossa että sijapäätteessä. Aineiston taivutustyypeistä hankalin on -tAr-loppuisten sanojen tyyppi.

Virolaisten opiskelijoiden äidinkieli vaikuttaa suomen oppimiseen, ja se näkyy myös aineistossa monikon genetiivin ja monikon illatiivin taivutuksen hallinnassa. Esimerkiksi juuri astevaihteluvirheet ovat selkeää äidinkielen vaikutusta: astevaihtelun piirissä olevien sanojen taivuttamisessa esiintyi virheitä muita sanoja enemmän.

Asiasanat: kontrastiivisuus, lähikieli, kielen oppiminen, morfologia, monikon genetiivi, monikon illatiivi, astevaihtelu