Näköaloja opettajuuden poliittisuuteen
KIVISTÖ, HANNA (2006)
2006
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15626
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15626
Tiivistelmä
Tutkimus hahmottelee näköaloja opettajuuden poliittisuuden tarkasteluun sekä nostaa keskiöön niitä käsitteellisiä elementtejä, joiden avulla opettajuuden poliittisuutta voidaan tarkastella. Tutkimuksen lähtökohtana on näkemys kiinteästä ja dialektisesta suhteesta kasvatuksen, opettajuuden ja yhteiskunnan välillä. Opettajuuden poliittisuus ei siten merkitse tietyn poliittisen näkökulman omaksumista, vaan kasvatusta tarkastellaan lähtökohtaisesti poliittisena, sen ollessa yksi niistä alueista, jossa yksilö ja yhteiskunta rakentuvat.
Opettajuuden poliittisuutta tarkastellaan neljän eri näköalan kautta: 1) Snellmanilais-hegeliläisessä kontekstissa opettajuus muodostuu yhteiskunnallisen konsensuksen ja konservatismin elementtien kautta, jolloin opettajuuden poliittisuuden perustana näyttäytyy hegeliläinen valtiokäsitys. Opettajuus lunastaa legitimaationsa valtiollisuuden kautta sekä objektiiviseen vapauteen kasvattajana; kasvatus merkitsee osalliseksi tuloa valtiosta. 2) Sosiaalisen muutoksen opettajuus rakentuu Paulo Freiren ja John Deweyn kasvatusajattelun kautta. Keskeiseksi kasvatuksen merkityksenantajaksi muodostuu pyrkimys kohti aitoa demokratiaa. 3) Vastarinnan opettajuuden rakentumisen keskeisenä elementtinä voidaan pitää rousseau-marxilaista valtiokäsitystä, jolloin yhteiskuntaa tarkastellaan ristiriitaisten intressien tilana sekä kasvatuksen kentän rakentumista kilpailevien diskurssien kautta. Yhteiskunnan rakentuminen ei ole neutraali tapahtuma, vaan aina hallitsevan diskurssin ohjaama, jolle kasvatuksen tulee pyrkiä luomaan vastatulkintaa. 4) Neljäs näköala tarkastelee utopian mahdollisuutta opettajuuden poliittisuuden merkityksenantajana postmodernin merkityksettömyyden leimaamassa ajassa. Ernst Blochin ja Karl Mannheimin ajattelun kautta tarkasteltuna utopia ei merkitse selvärajaista ideaalivaltion hahmotelmaa, vaan välittömän todellisuuden ylittämistä, jolloin utopian edellytykseksi muodostuu irtautuminen absoluutiksi nähdystä todellisuudesta.
Asiasanat: kasvatus, opettajat, opettajuus, poliittisuus, yhteiskunta
Opettajuuden poliittisuutta tarkastellaan neljän eri näköalan kautta: 1) Snellmanilais-hegeliläisessä kontekstissa opettajuus muodostuu yhteiskunnallisen konsensuksen ja konservatismin elementtien kautta, jolloin opettajuuden poliittisuuden perustana näyttäytyy hegeliläinen valtiokäsitys. Opettajuus lunastaa legitimaationsa valtiollisuuden kautta sekä objektiiviseen vapauteen kasvattajana; kasvatus merkitsee osalliseksi tuloa valtiosta. 2) Sosiaalisen muutoksen opettajuus rakentuu Paulo Freiren ja John Deweyn kasvatusajattelun kautta. Keskeiseksi kasvatuksen merkityksenantajaksi muodostuu pyrkimys kohti aitoa demokratiaa. 3) Vastarinnan opettajuuden rakentumisen keskeisenä elementtinä voidaan pitää rousseau-marxilaista valtiokäsitystä, jolloin yhteiskuntaa tarkastellaan ristiriitaisten intressien tilana sekä kasvatuksen kentän rakentumista kilpailevien diskurssien kautta. Yhteiskunnan rakentuminen ei ole neutraali tapahtuma, vaan aina hallitsevan diskurssin ohjaama, jolle kasvatuksen tulee pyrkiä luomaan vastatulkintaa. 4) Neljäs näköala tarkastelee utopian mahdollisuutta opettajuuden poliittisuuden merkityksenantajana postmodernin merkityksettömyyden leimaamassa ajassa. Ernst Blochin ja Karl Mannheimin ajattelun kautta tarkasteltuna utopia ei merkitse selvärajaista ideaalivaltion hahmotelmaa, vaan välittömän todellisuuden ylittämistä, jolloin utopian edellytykseksi muodostuu irtautuminen absoluutiksi nähdystä todellisuudesta.
Asiasanat: kasvatus, opettajat, opettajuus, poliittisuus, yhteiskunta