Paikka Lähi-idän auringossa? : EU:n ulkopoliittisen johdon sovittelevan Lähi-itä ­ roolin rakennusprojektin retorinen analyysi

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Euroopan unionin (EU) ulkosuhdekomissaarien kannanottojen ja Europe Information ­ tiedotuslehden uutisoinnin kautta kysymystä, millaista sovittelevaa Lähi-itä ­ roolia EU ulkopoliittisen johtonsa toimesta rakentaa. Sidon tutkimuskysymyksen laajempaan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja sitä myötä EU:n kollektiivisen toimijuuden muodostamaan viitekehykseen. Tarkastelen, miten sovittelevan roolin rakennusprojekti heijastelee YUTP:n yleistä kehitystä. Rakennusprojektissa voidaan olettaa olevan kyse myös laajemmin Euroopan unionin maailmanpoliittisesta osallistumisesta, joten tutkimuskysymykseen nivoutuu läheisesti myös kysymys, millaisena maailmanpoliittisena toimijana EU näyttäisi sovitteluprosessiin osallistumispyrkimystensä valossa näyttäytyä.

Tutkimusasetelma kiteytyy seuraavien käsitteiden ympärille: toimintaympäristö, toimijan rooli / toimijan ulko- ja turvallisuuspoliittinen omakuva, EU kollektiivisena toimijana, (arvo-)valta ja konfliktinratkaisun kolmas osapuoli. Tarkastelen EU:n sovittelevan roolin rakennusprosessia Johan Galtungin ja John Burtonin uuden konfliktinratkaisun paradigman mukaisen kylmänsodan jälkeisen kansainvälisen toimintaympäristön muutoksen kontekstissa, jolle on ominaista vallan ja väkivallan monopolien murtuminen ja leviäminen valtiollisilta toimijoilta yhä laajemmille kansanjoukoille. Galtungin ja Burtonin ajatukset luovat yhtäältä perustan konfliktinratkaisun mahdollisuudelle nykymaailmassa, mutta samalla nostavat esiin tehokkaan toiminnan haasteet. Kolmannen osapuolen erilaisia rooleja ja niiden intressien ja sovitteluprosesseihin osallistumisen edellytyksiä käsitellään Thomas Princenin ja I William Zartmanin teoretisoinnin kautta. EU:n YUTP:n muotoutumista käsitteellistetään Michael E Smithin uuden institutionalisoitumisen teorian kautta täydentäen hänen ajatuksiaan Floora Kurikkalan ja Katja Keisalan väitöskirjoissaan tekemillä huomioilla mm. unionin kollektiivisen toimijuuden luonteesta. Tutkimusmetodina ja analyysivälineenä toimii Chaïm Perelmanin uusi retoriikka.

Tutkielman keskeisiä tuloksia on havainto unionin kansainvälisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen arvovallan tapauskohtaisuudesta ­ EU:n on kerta toisensa jälkeen legitimoitava toimintansa niin sisäisissä kuin ulkoisissakin prosesseissa. Tämä värittää voimakkaasti sen sovittelevan Lähi-itä ­ roolin rakennusprojektia. Tutkimustulosten perusteella unioni esiintyy sovitteluprosessissa monenkeskisyyttä ja toiminnan rauhanomaisuutta korostavana siviilivaltana, mutta sen siviilivaltaluonnetta ei voida lyödä lukkoon YUTP:n keskeneräisyyden vuoksi. Aineiston pohjalta näyttäisi kuitenkin epätodennäköiseltä, että jatkossa suunnattaisiin kohti sotilaallisempien toimintatapojen luomista. Kolmantena osapuolena EU ei korosta puolueellisuuttaan / puolueettomuuttaan, vaan keskittyy yhteisten intressien ja päämäärien painottamisen avulla vakiinnuttamaan osaansa rauhanprosessin keskiössä. Myös historiaan ja pitkäaikaisiin suhteisiin sekä Välimereen yhdistävänä seikkana vedotaan. Se näyttäisi haluavan painottaa ennaltaehkäisevän toiminnan ohella toiminnan kestävyyttä ja rakenteellisten ongelmien poistamista pinnallisen väkivallan poistamisen sijaan.

Asiasanat: Euroopan unioni, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, EU:n kollektiivinen toimijuus, konfliktinratkaisu, kolmannen osapuolen rooli