"Mikä ihmisestä voi tulla?" : Hannele Huovin romaanin Lasiaurinko tarkastelua myyttinäkökulmasta
KAIKU, ANNA (2006)
2006
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15624
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15624
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani Hannele Huovin nuortenromaania Lasiaurinko myyttinäkökulmasta. Erittelen ja tulkitsen teokseen sisältyviä myyttisiä aineksia käyttäen lähtökohtanani pääasiassa syvyyspsykologista ja uskontotieteellistä kirjallisuutta sekä naistutkimusta, erityisesti feminististä myyttikritiikkiä.
Teoksen päähenkilö, Maria, on myyttimuunnelma ja Lasiauringon tarina tuntuu viime kädessä elävän myyttien tasolla. Romaanissa käsitellään nuoren tytön pakolaismatkaa ja aikuistumista koettelemusten myötä. Matkalle lähtiessään Maria siirtyy eräänlaiseen myyttiseen tilaan, jossa sadut, unet ja myyttiaihelmat kietoutuvat osaksi reaalimaailmaa. Matka on symbolinen matka tuntemattomaan. Matkalla ovat läsnä ikuiset myyttiset kertomukset syntymästä ja kuolemasta sekä ihmisen ja luonnon voimakas yhteys. Teoksen nimessä näyttäytyy kaksi tulkinnan kannalta keskeistä symbolia.
Marian ohella teoksen keskiössä on savimestari Mikael Kempe, jonka ristiriitaista hahmoa tarkastelen mm. kristussymboliikan avulla. Kempe peilaa teoksen maailman hyvyyttä ja pahuutta ja on Marian rakkauden kohde. Toiseksi Marian suureksi rakkaudeksi ja tarkasteluni kohteeksi nousee luova työ, lasinpuhallus.
Tarkastelen Marian kapinallisuutta niin työssä kuin rakkaudessa. Etsin tapoja, joilla hän irtautuu myytin kahleista toteuttaakseen todellista itseään, kasvaakseen siksi, mikä hänestä voi tulla. Hänessä tiivistyvät kuvaukset myyttisistä Marioista, ja siten hän kantaa mukanaan kulttuurin myyttistä perintöä. Teoksen ihmiskuva on voimakkaan humaani. Lasi on muokattavissa, niin myös ihmisen oma kohtalo.
Tutkielman avainsanoja: myyttikritiikki, symboliikka, naistutkimus,
nuortenkirjallisuus
Teoksen päähenkilö, Maria, on myyttimuunnelma ja Lasiauringon tarina tuntuu viime kädessä elävän myyttien tasolla. Romaanissa käsitellään nuoren tytön pakolaismatkaa ja aikuistumista koettelemusten myötä. Matkalle lähtiessään Maria siirtyy eräänlaiseen myyttiseen tilaan, jossa sadut, unet ja myyttiaihelmat kietoutuvat osaksi reaalimaailmaa. Matka on symbolinen matka tuntemattomaan. Matkalla ovat läsnä ikuiset myyttiset kertomukset syntymästä ja kuolemasta sekä ihmisen ja luonnon voimakas yhteys. Teoksen nimessä näyttäytyy kaksi tulkinnan kannalta keskeistä symbolia.
Marian ohella teoksen keskiössä on savimestari Mikael Kempe, jonka ristiriitaista hahmoa tarkastelen mm. kristussymboliikan avulla. Kempe peilaa teoksen maailman hyvyyttä ja pahuutta ja on Marian rakkauden kohde. Toiseksi Marian suureksi rakkaudeksi ja tarkasteluni kohteeksi nousee luova työ, lasinpuhallus.
Tarkastelen Marian kapinallisuutta niin työssä kuin rakkaudessa. Etsin tapoja, joilla hän irtautuu myytin kahleista toteuttaakseen todellista itseään, kasvaakseen siksi, mikä hänestä voi tulla. Hänessä tiivistyvät kuvaukset myyttisistä Marioista, ja siten hän kantaa mukanaan kulttuurin myyttistä perintöä. Teoksen ihmiskuva on voimakkaan humaani. Lasi on muokattavissa, niin myös ihmisen oma kohtalo.
Tutkielman avainsanoja: myyttikritiikki, symboliikka, naistutkimus,
nuortenkirjallisuus