Eväitä vanhemmuuteen. Kasvatusasioihin suuntautuvan aktiivisuuden vaikutus Toimiva perhe -kurssin tuloksellisuuteen

Abstract

Postmodernissa maailmassa vanhemmuus on monessa suhteessa erilaista kuin aiemmin. Vanhempien sosiaalinen verkosto ja suhteet sukuun ovat löystyneet, naisten työssäolo on lisääntynyt ja kokemukset lapsista ennen oman esikoisen syntymää ovat usein vähäiset. Individualismi sekä asioiden tiedostamisen ja itsemääräämisen ihanteet ovat vaikuttavat vanhemmuuteen ja johtaneet perhemuotojen moninaisuuteen ja vanhempien epävarmuuteen kasvatusasioissa. Erityisesti vanhemmuuden alkuvaiheet ja niihin liittyvät rooliodotukset sekä vastuu koetaan rankkoina. Vanhempainkasvatus pyrkii runsaalla ja monipuolisella tarjonnallaan vastaamaan vanhempien tuentarpeeseen.

Lapsen saaminen on useimmille vanhemmille merkittävä käännekohta, johon liittyy elämän suunnan arviointia. Kun aikuinen muuttuu huolenpidon kohteesta huolehtijaksi, saavat jo läpikäydyt kehitysvaiheet ja -kysymykset uuden näkökulman. Vanhemmuus tarjoaa aikuiselle mahdollisuuden uuden oppimiseen, emotionaaliseen kypsymiseen ja persoonallisuuden kehitykseen. Uusien haasteiden kohtaamiseen on tarjolla monenlaista tukea ja oppia. Asioiden, taitojen ja asenteiden oppiminen jää kuitenkin pinnalliseksi, jos niistä ei tule osa omaa ajattelua. Tiedon etsiminen, keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja erilaisten näkökantojen pohtiminen tukevat uuteen tilanteeseen sopeutumista.

Tutkimuksen hypoteesina oli, että aktiivisesti kasvatusasioihin suhtautuvat kurssilaiset saavat vanhempainkasvatuskurssilla muita enemmän rakennusainetta omaan vanhemmuuteensa. Kurssin tuloksellisuutta tutkittiin arjessa hankalaksi koettujen tilanteiden määrän, kasvatussuhteiden laadun ja vuorovaikutustaitojen hallinnan kautta. Osallistujilta kysyttiin myös näiden kokemusta kurssin hyödyllisyydestä. Aineistona käytettiin Perhettä päin -projektin puitteissa järjestettyjen Toimiva perhe -kurssien tuloksellisuuden seurantaa varten kerättyä materiaalia. Mittaukset tehtiin projektia varten laaditulla kyselylomakkeella kurssin alussa ja 4-6 kk sen päättymisen jälkeen.

Kurssin alkaessa arkeen lasten kanssa sisältyi vastaajien mielestä hankalia tilanteita jonkin verran ja niiden jälkeen vanhemman olo tuntui melko kurjalta. Kurssille osallistuminen ei juuri vähentänyt ristiriitatilanteiden määrää mutta vanhemman olo varmistui hiukan. Kasvatussuhteista läheisin oli vanhempien keskinäinen suhde, mutta myös hoitajan kanssa oltiin useimmiten samoilla linjoilla. Ystävien ja sukulaisten kanssa kasvatusasiat olivat esillä useammin kuin naapureiden. Kurssin aikana keskustelu yleistyi ja vanhempien läheiseen suhteeseen tuli vieläkin enemmän luottamuksellisuutta. Vuorovaikutustaitoihinsa vastaajat olivat jo kurssin alkaessa melko tyytyväisiä. Suurimmat kurssin aikana tapahtuneet muutokset olivat kuitenkin omien vuorovaikutustaitojen laatua koskevissa arvioissa: kurssilla käsiteltyjen ilmaisu-, kuuntelu- ja ristiriitojen käsittelykeinojen koettiin kartuttavan taitoja vielä lisää. Kaiken kaikkiaan kurssin antiin suhtauduttiin pääsääntöisesti positiivisesti. Eniten arvostettiin mahdollisuutta keskustella muiden kurssilaisten kanssa. Myös konkreettisten tietojen ja taitojen saaminen oli arvokasta, mutta niitä otettiin käyttöön harkiten. Moni toivoi kurssille jatko-osiota tai kertausta, jotta uudet opit säilyisivät mielessä ja niiden harjoittelu jatkuisi.

Kasvatukseen suuntautuvan aktiivisuuden merkitys Toimiva perhe -kurssilla käsiteltyjen asioiden muutoksia selittävänä ja omaksumista tehostavana tekijänä oli odotettua pienempi. Tutkimuksen hypoteesit eivät toteutuneet kuin osittain vuorovaikutustaitojen oppimisen kohdalla. Siinäkin tuloksen reliabiliteetti oli muuttujien varianssien epätasaisuuden vuoksi epäluotettava. Otoksen valinnan arvioitiin vaikuttaneen tähän tulokseen. Kaikki vastaajista olivat melko aktiivisia kasvatusasioissa, joten eroja ei ehkä siksi syntynyt. Jatkotutkimuksen ja käytännön sovellutusten pääpaino olisikin tutkijan mielestä syytä siirtää niihin perheisiin, joissa moninaiset ongelmat vievät vanhempien huomion ja perheeseen panostamiseen ei riitä voimavaroja.

ASIASANAT: vanhemmuus, vanhempainkasvatus, oppiminen