Hyvä, paha Anneli. Millaisen tarinan A-studio kertoo Anneli Jäätteenmäen viimeisestä pääministerivuorokaudesta?
LAURILA, ELINA (2006)
2006
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-05-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15604
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15604
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee, miten media käsittelee Anneli Jäätteenmäen viimeistä vuorokautta pääministerinä. Aineistona on A-studion 1.3.2004 esitetty jakso Jäätteenmäen viimeinen vuorokausi pääministerinä.
Tutkimuksen tarkoituksena on saada selville, millaisen tarinan ja ennen kaikkea kenen tarinan ohjelma kertoo. Erityisesti se kiinnostaa, onko tarina moniääninen, jollainen se ainakin näennäisesti on.
Tutkimuksen pohjana on Horace Newcombin ja Paul Hirschin ajatus televisiosta kulttuurisena foorumina, jossa julkinen ajattelu syntyy. Tutkielma hyödyntää Mihail Bahtinin ajatuksia moniäänisyydestä ja yksiäänisyydestä sekä Valentin Volosinovin käsityksiä kielen ideologisesta luonteesta.
Millainen tarina siis on? Luonnollisesti se on kronologinen kertomus siitä, mitä Jäätteenmäen viimeisenä pääministeripäivänä tapahtui. Tarina on myös moniääninen, sillä se jättää mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin.
Aineisto ei varsinaisesti kerro kenenkään tarinaa. Toki tarina Anneli Jäätteenmäen viimeisestä pääministerivuorokaudesta kulkee eräänlaisena kehyskertomuksena, mutta se ei loppujen lopuksi ole niin tärkeä kuin ohjelmassa esiintyvien henkilöiden kertomukset. Osa ohjelman henkilöistä pääsee ääneen paljon useammin kuin jotkut toiset. Se ei merkitse sitä, että heidän sanomisensa olisivat jotenkin arvokkaampia. Henkilöt, jotka ovat vähemmän äänessä, ovat erittäin tärkeitä tarinan kuljettamisessa eteenpäin ja siinä, miten katsoja muodostaa ohjelmasta omia käsityksiään.
Tutkimuksen tarkoituksena on saada selville, millaisen tarinan ja ennen kaikkea kenen tarinan ohjelma kertoo. Erityisesti se kiinnostaa, onko tarina moniääninen, jollainen se ainakin näennäisesti on.
Tutkimuksen pohjana on Horace Newcombin ja Paul Hirschin ajatus televisiosta kulttuurisena foorumina, jossa julkinen ajattelu syntyy. Tutkielma hyödyntää Mihail Bahtinin ajatuksia moniäänisyydestä ja yksiäänisyydestä sekä Valentin Volosinovin käsityksiä kielen ideologisesta luonteesta.
Millainen tarina siis on? Luonnollisesti se on kronologinen kertomus siitä, mitä Jäätteenmäen viimeisenä pääministeripäivänä tapahtui. Tarina on myös moniääninen, sillä se jättää mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin.
Aineisto ei varsinaisesti kerro kenenkään tarinaa. Toki tarina Anneli Jäätteenmäen viimeisestä pääministerivuorokaudesta kulkee eräänlaisena kehyskertomuksena, mutta se ei loppujen lopuksi ole niin tärkeä kuin ohjelmassa esiintyvien henkilöiden kertomukset. Osa ohjelman henkilöistä pääsee ääneen paljon useammin kuin jotkut toiset. Se ei merkitse sitä, että heidän sanomisensa olisivat jotenkin arvokkaampia. Henkilöt, jotka ovat vähemmän äänessä, ovat erittäin tärkeitä tarinan kuljettamisessa eteenpäin ja siinä, miten katsoja muodostaa ohjelmasta omia käsityksiään.