Mikä opiskelussa on tärkeintä? : Yleisorientaatioiden ilmeneminen ja ei-ilmeneminen yliopisto-opiskelijoilla

Abstract

Tutkimuksen lähtökohtana on, että yliopistoissa opiskelee varsin eritaustaisia opiskelijoita, joille opiskelu, työnteko ja vapaa-aika näyttäytyvät vaihtoehtoisina valintoina. Näin ollen on myös oletettavaa, että opiskelijoiden opiskelua ohjaavat motiivit ja opiskelulle annettavat merkitykset ovat hyvin erilaisia. Opiskelulle annettavia merkityksiä lähestytään yleisorientaatioulottuvuuksien kautta, eli miten opiskelijat orientoituvat opiskeluunsa yleisellä tasolla. Vertailussa ovat eri yleisorientaatioulottuvuuksien ääripäissä olevat opiskelijaryhmät. Ulottuvuuden toisessa päässä olevat opiskelijat antavat opiskelulleen orientaation mukaisen merkityksen, kun taas toisessa päässä olevat opiskelijat eivät anna merkitystä.

Aineisto kerättiin survey-tutkimukselle tyypillisesti strukturoidulla kyselylomakkeella. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Tampereen yliopiston toisen ja viidennen vuoden opiskelijat pois lukien lastentarhan-, luokanopettajan ja lääkärin koulutuksessa olevat. Lomakkeen täytti 1 041 opiskelijaa, ja vastausprosentti oli 57,0. Vastanneet edustivat hyvin kaikkia yliopiston tiedekuntia, laitoksia ja pääaineita. Aineiston analysoinnissa käytettiin vain tilastollisia menetelmiä. Yleisorientaatioiden esiintymistä tutkittiin faktorianalyysilla ja yhteisvaihtelua korrelaatiokertoimilla. Opiskelijaryhmien välisiä eroja tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla, Khiin neliö -testillä, t-testillä sekä Mann-Whitneyn U-testillä.

Aineistossa esiintyi seitsemän erilaista yleisorientaatioulottuvuutta: omistautumattomuus-, syvä-, työelämä-, saavutus-, sosiaalinen, pinta- ja suunnittelemattomuusorientaatio. Merkittävimmiksi ulottuvuuksiksi muodostuivat omistautumattomuus ja suunnittelemattomuus, jolloin kiinnostavimmat opiskelijaryhmät olivat omistautuneet ja omistautumattomat sekä suunnitelmalliset ja suunnittelemattomat. Nämä opiskelijaryhmät olivat myös selvästi yhteydessä toisiinsa: omistautuneet opiskelijat olivat usein suunnitelmallisia ja päinvastoin, kun taas omistautumattomat olivat lisäksi suunnittelemattomia ja toisin päin. Opiskelulle annetut merkitykset heijastuivat opiskelun ohella muillekin elämänalueille. Omistautuneet ja suunnitelmalliset opiskelijat suhtautuivat omaan tilanteensa vertailuryhmäänsä selvästi myönteisemmin myös työhön ja vapaa-aikaan liittyvissä asioissa.

Tutkimuksessa yleisorientaatio nähdään ulottuvuutena, joka sisältää sekä orientaation mukaisen että sille vastakkaisen merkityksen. Näkökulma osoittautui hyödylliseksi, vaikka sitä ei olekaan korostettu muissa aihepiirin tutkimuksissa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tulokset heijastavat opiskelulle annettavien merkitysten lisäksi opiskelijoiden käsityksiä siitä, miten yliopistossa pitäisi opiskella sekä eroja opiskelukulttuureissa.

Avainsanat: Yleisorientaatio (general study orientation), korkeakouluopiskelu, opiskelijat