Ei koulua vaan elämää varten - pragmaattinen teoria tietämisestä

Abstract

Teoreettinen tutkimus, ’Ei koulua vaan elämää varten ­ pragmaattinen teoria tietämisestä’, tulkitsee tietämisen sisällöllistä olemusta ja ymmärtämisyhteyksiä. Tutkimus soveltaa empiiristä tietoteoriaa holistisen ihmisen olemukseen. Tietämisen tulkinnassa on tapahtunut systemaattinen virhe, jolla on yhteys yhteiskunnallisiin ongelmiin. Elinkeinomuutosten, teknologisoitumisen ja kulttuurisen tietoisuuden yhteensovittamisessa olemme risteyskohdassa, jossa tarvitsemme syvempää ymmärrystä ja sekä yksilöllistä että yhteistä tahtotilaa suunnistautumisiin. Työn tavoitteena on tulkita tietämistä elämänläheisesti.

Tutkimuksessa opitun tiedon käyttötaidot asetetaan kyseenalaiseksi. Vaikka tietäisit kaikki tietämisestä, vasta kokemus auttaa ymmärtämään. Havaintokokemus vaiheistetaan ja mallinnetaan fysiikan avulla minän polaariseksi reflektioprosessiksi. Yksilöllisten erojen ja tulkintatapojen tunnistaminen on potentiaalisuutta. Tulkinnassa sovelletaan psykologiaa ja matematiikaa. Tavoitteena on tunnistaa ihmisten erilaisuuksien lähtökohtia ja siten ymmärtää luovuuden olemusta. Tietämisellä on käytännöllinen ja tarkoitushakuinen tavoite.

Tutkimus paljastaa, että ihmisen mentaalinen olemus sisältää potentiaaleja, jotka ovat jääneet rationaalisten ihanteiden valtakautena tietotoimintojen ulkopuolelle. Tietämisen potentiaalisuudella on yhteys sisäisiin tietolähteisiin, kuten tunteisiin, arvoihin ja intuitioon. Mentaalisen tiedonkäsittelyn kautta syntyy ajattelun ekonomiaa ja merkitysten järjestymistä. Tutkimus vahvistaa opettajan ja opiskelijan autonomiaa ja positiivista vapautta itsensä toteuttajana ja yhteiskunnan palvelijana.

Tutkimusongelma liittyy talonpoikaisen käytäntölähtöisen tietämisen ja akateemisen säädellyn tietämisen ristiriitaan, jonka ratkaisussa on kyse pohjimmiltaan molemmissa uuden löytämisestä, eikä valmiin tavoittamisesta. Erilaisten ristiriitojen tunnistaminen ja tiedostaminen avaa uusia yhteisiä polkuja. Tietämisen tarkoitus on yhdessätoimiminen. Toimijoiden yhteensopivia merkityksiä avaa käsitteiden intensio, sisällöllinen laaja-alaisuus.

Olemisessaan ihminen havainnoi ympäristöään ja toteuttaa tarkoitustaan omalla voimallaan emergoituen. Ihminen toimii heterogeenisissä verkoissa vahvistaen yhteiskuntaa muuttavia hybriksiä. Tietäminen on ihmislajin kehittämistä ja vapautumista, jossa merkityksessä tutkimus liittyy filosofisen antropologian näkökulmaan ja Freiren tiedostamiskasvatukseen. Fenomenologinen ymmärtämisyhteys maailmaan välittyy aistien ja ajattelun avulla. Tietämisen subjekti ja objekti on synerginen minä, joka organisoituu omalla tavallaan.

Sadan vuoden aikana tietämisen tulkinta on muuttunut elämyksiä tuottavasta kokemuksesta tiedollista osaamista painottavaksi. Ratkaiseva käänne tulkinnassa tapahtui Wienin piirin työn jälkeen. Kokemusten hyödyntämisen puutteista pitäisi olla huolissaan kaikilla kouluasteilla ja myös arkielämässä. Tutkimuksella on yleistä merkitystä näkökulman, metodin ja tutkimusongelman ajankohtaisuuden vuoksi.

AVAINSANAT: tietäminen, tiedostaminen, havaintokokemus, dynaaminen tieto.