Mielen sivistystä arjen keskellä : Lastentarhanopettajaksi opiskelevien käsityksiä esiopetuksen katsomuksellisesta kasvatuksesta ja uskontokasvatuksesta sen osana

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada kuvaa siitä, millaisia käsityksiä lastentarhanopettajaksi opiskelevilla on esiopetuksen katsomuksellisesta kasvatuksesta. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli se, miten opiskelijat ymmärtävät katsomukselliseen kasvatukseen kuuluvan uskontokasvatuksen yhtenä julkisten kasvatus- ja koulutusinstituution tehtävistä. Lisäksi pyrittiin saamaan tietoa siitä, millaiset valmiudet opiskelijat kokevat saaneensa lastentarhanopettajakoulutuksen myötä esiopetuksen uskontokasvatuksen antamiseen. Tutkimuksen kohteena olivat Tampereen yliopiston varhaiskasvatusyksikön lastentarhanopettajakoulutuksen 2. ja 3. vuosikurssin opiskelijat. Aineisto kerättiin avoimella kyselyllä. Analyysissa ja tulkinnassa sovellettiin laadulliseen tutkimusperinteeseen liittyvää fenomenografista lähestymistapaa.

Tutkimuksen tuloksena nousi esiin kaksi erilaista päätapaa hahmottaa esiopetuksen katsomuksellista kasvatusta. Ensimmäinen hahmotustapa on kokonaisvaltainen, jolloin etiikka ja kasvatus ­sisältöalueen osia ei erotella toisistaan, vaan ne käsitetään yhdeksi kokonaisuudeksi, joka mielletään uskontokasvatukseksi. Toinen etiikka ja katsomus ­sisältöalueen hahmotustapa on sisältöalueen eri osia jaotteleva käsitys katsomuskasvatuksesta, jolloin eettisellä kasvatuksella, kulttuurisella katsomuskasvatuksella ja uskontokasvatuksella katsotaan olevan omat erilliset sisältönsä.

Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat pitivät esiopetuksen uskontokasvatusta yhteiskunnallisesti tärkeänä tehtävänä. Opiskelijoiden käsitykset esiopetuksen uskontokasvatuksen luonteesta olivat samansuuntaisia kuin yhteiskunnan julkisen sektorin katsomukselliseen kasvatukseen liitetyt tehtävät. Kulttuuri-identiteetin tukeminen näkyi sekä uskontokasvatuksen yhteiskunnallisten että yksilöllistävien tehtävien osalta kulttuuriperinnön välittämisen korostamisena. Myös katsomuksellisen yleissivistyksen lisääminen liittyi oleellisesti uskontokasvatukseen monikulttuurisuuteen tutustumisen myötä. Tämän lisäksi opiskelijat liittivät vahvasti uskontokasvatuksen alueelle eettiseen aihepiiriin liittyvät kysymykset. Elämänkatsomuksen muodostumisen tukeminen tuli opiskelijoiden käsityksissä esille uskontokasvatuksen yksilöllistymistehtävänä.

Noin puolet tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista katsoi hallitsevansa uskontokasvatuksen sisältyvät keskeiset asiat ja omaavansa siten hyvät valmiudet esiopetuksen uskontokasvatuksen antamiseen. Noin kolmasosa opiskelijoista arvioi itsellään olevan kohtalaiset perusvalmiudet. Valmiuksien saamisessa koettiin kuitenkin omalla elämänhistorialla ja kiinnostuksella aihepiiriä kohtaan olevan suurempi merkitys kuin lastentarhanopettajakoulutuksella.

Asiasanat: lastentarhanopettajaopiskelija, esiopetus, katsomuksellinen kasvatus, uskontokasvatus, fenomenografia