Tila, paikat ja arkkitehtuuri valtasuhteiden merkitsijöinä Orvokki Aution Pesärikon maailmassa

Abstract

Orvokki Aution (s. 1941) Pesärikko on romaanitrilogia (Viistotaival 1980, Kotipesä 1982 ja Merkki päällä 1985), joka ilmestyi yhtenä niteenä vuonna 1986. Lähestyn Pesärikon tiloja ja paikkoja romaanin henkilöiden valtasuhteiden merkitsijöinä. Tilojen ja valtasuhteiden analyysissä on hyödynnetty Michel Foucault'n ajatusta panoptikonista nimettömän vallan ja valvonnan symbolina. Myös Foucault'n ajatus biovallasta ihmisen toimintaa säätelevänä järjestelmänä esiintyy analyysin tukena. Tutkielman kehyksenä on semioottinen kulttuurianalyysi ja fenomenologinen tila-analyysi. Valta-analyysissä on aineksia myös Dennis H. Wrongin jaottelusta. A.J. Greimasin semioottisen neliön avulla aineistosta muodostetaan vastakkaisia modaalisia kategorioita vallan ja vapauden paikoista ja valtasuhteista.

Tiettyjen tilojen ja paikkojen toistuvuus ja niiden liittyminen henkilöiden ajatuksiin ja tunteisiin on Pesärikon kerronnassa yleinen ilmaisukeino. Tutkin, millaiset tilat tuottavat vapauden tunnetta kirjan henkilöissä ja miten ne vaikuttavat heidän valtasuhteisiinsa ja valtasuhteiden laatuun. Lähiluku on toteutettu pitäen mielessä tilojen ja paikkojen fenomenologinen luonne; ihmisten elämää luetaan kuulumisena tai kuulumattomuutena johonkin paikkaan, pysähtymisinä ja liikkeelle lähtöinä. Tarkasteltavana on ihmisen maailmasuhde: monet polut ja keskustat, raja-alueet ja kohtaamisvyöhykkeet, jotka orientaatioon ja identifikaatioon, kotiutumiseen ja vapaudentunteeseen vaikuttavat.

Trilogian päähenkilöt Aholan Armi ja Larvan Olavi ovat kaikkitietävän kertojan apuna tilojen ja paikkojen moniaistisina havainnoijina. Tärkeitä valtasuhteiden merkitsijöitä ovat teoksen alussa Aholan ja Larvan maalaistalot merkityksin ladattuine kuolinpaikkoineen (Armin äidin kuolinpaikka jokirannassa ja Olavin isän kuolinpaikka puutarhassa) sekä nuorenparin oma koti Kainastolla keskeneräisine puutarhoineen. Oma roolinsa on Armin vapauden symbolilla, aukeiden peltomaisemien päätepisteenä näkyvällä metsänreunalla, kohtauspaikkana toimivalla urheilukentällä sekä Olavin vapauden valtakunnalla, erämaamökillä. Trilogian loppupuolella näiden paikkojen merkitykset korostuvat ja muuntuvat toiston ansiosta ja muutoksen tuulten puhaltaessa rakennemuutosta elävässä agraariyhteisössä. Armin ja lasten muutto Tampereelle tuo mukaan valtasuhteisiin biovallan elementit koulukuraattorin ja psykologin muodossa. Armi joutuu lapsineen mukautumaan uudenlaiseen tilanhallintaan kerrostalossa ja katutilassa, lapset lisäksi nomadimaiseen vaeltamiseen kahden kodin välillä.

Pesärikossa taitavasti käytetty murre on tuottanut suuren määrän kielitieteellistä tutkielma-aineistoa, mutta teoksen valtasuhteita, tilaa ja paikkoja ei ole aiemmin nostettu esiin. Osin näkökulman valintaa on estänyt kirjailijan haluttomuus tunnustaa teoksen liittyvän mihinkään olemassa olevaan paikkaan. Teoksesta nousee esiin paitsi tarkka Tampereen maantiede ja näköalapaikat Kalevan kirkkoineen, myös joitakin kirjailijan kouluvuosien kotikunnan Ylistaron paikkoja ja kulkureittejä. Henkilöiden valtasuhteisiin vaikuttavat paikat saavat merkityksensä tietyssä ajassa, tietyssä historiallisessa tilanteessa. Agraariyhteisön tiivis naapuruston valvonta vaihtuu modernisaation edetessä yhteiskunnan anonyymeihin valvontamuotoihin.

Tutkielman avainsanoja: Orvokki Autio, tilan poetiikka, paikan henki, fenomenologia, arkkitehtuurin filosofia, kulttuurimaantiede, valta-analyysi, semioottinen neliö