Levyraatia vai itsensä ilmaisua? Kokemuksia musiikkitunneista peruskoulun ja steinerkoulun neljännellä luokalla
KORHONEN, MIRA (2006)
2006
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-04-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15571
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15571
Tiivistelmä
Tutkimus on fenomenologisella tutkimusotteella toteutettu kvalitatiivinen tutkimus, jossa tutkimuskohteena oli kaksi neljättä luokkaa. Toinen luokka oli peruskoulusta ja toinen steinerkoulusta. Peruskoululuokassa oli 21 oppilasta ja steinerkoululuokassa 23 oppilasta.
Tutkimusmenetelmänä oli kyselylomake. Kysely tehtiin keväällä 2000. Lisäksi tutkimuksen tekijä perehtyi steinerkoulun arkeen luokanopettajaopintoihin liittyneessä vapaavalintaisessa P III harjoittelussa tammikuussa 2001 kolmen viikon ajan ja toimi
koulun kahdeksannen luokan oppilaiden musiikkinäytelmässä apuna laulujen opettamisessa tammi-maaliskuussa 2001. Myös peruskoulun tutkimusluokan arki tuli tutuksi opetusharjoittelun myötä syksyllä 1999 ja keväällä 2000.
Tutkimustulosten perusteella voi todeta, että steinerkoululaisten kokemukset musiikkitunneista tukevat oppilaiden itseilmaisua. Musiikillinen itseilmaisu joko laulaen tai soittaen tai molemmin tavoin koetaan mukavimmaksi asiaksi musiikkitunneilla. Peruskoulussa osa tytöistä on koulun musiikkitunneilla kokenut mukavimpana asiana soittamisen tai laulamisen tai molemmat. Osa tytöistä ja kaikki peruskoulun tutkimusluokan pojat kokivat, että mukavinta musiikkitunneilla on levyraati, siis musiikin passiivinen
vastaanottaminen. Kehityspsykologian teoriataustaa vasten näyttää siltä, että steinerkoulun musiikinopetus perustuu neljännen luokan oppilaiden eli kymmenvuotiaiden lasten toiminnallisten tarpeiden tuntemiselle ja huomioimiselle tukiessaan itseilmaisua. Peruskoulun neljännen luokan oppilaiden musiikin opetus ei innostanut lainkaan samassa määrin musiikilliseen itseilmaisuun vaan musiikin passiiviseen vastaanottamiseen.
Avainsanat: Musiikkikasvatus, kehityspsykologia, peruskoulu,
steinerkoulu
Tutkimusmenetelmänä oli kyselylomake. Kysely tehtiin keväällä 2000. Lisäksi tutkimuksen tekijä perehtyi steinerkoulun arkeen luokanopettajaopintoihin liittyneessä vapaavalintaisessa P III harjoittelussa tammikuussa 2001 kolmen viikon ajan ja toimi
koulun kahdeksannen luokan oppilaiden musiikkinäytelmässä apuna laulujen opettamisessa tammi-maaliskuussa 2001. Myös peruskoulun tutkimusluokan arki tuli tutuksi opetusharjoittelun myötä syksyllä 1999 ja keväällä 2000.
Tutkimustulosten perusteella voi todeta, että steinerkoululaisten kokemukset musiikkitunneista tukevat oppilaiden itseilmaisua. Musiikillinen itseilmaisu joko laulaen tai soittaen tai molemmin tavoin koetaan mukavimmaksi asiaksi musiikkitunneilla. Peruskoulussa osa tytöistä on koulun musiikkitunneilla kokenut mukavimpana asiana soittamisen tai laulamisen tai molemmat. Osa tytöistä ja kaikki peruskoulun tutkimusluokan pojat kokivat, että mukavinta musiikkitunneilla on levyraati, siis musiikin passiivinen
vastaanottaminen. Kehityspsykologian teoriataustaa vasten näyttää siltä, että steinerkoulun musiikinopetus perustuu neljännen luokan oppilaiden eli kymmenvuotiaiden lasten toiminnallisten tarpeiden tuntemiselle ja huomioimiselle tukiessaan itseilmaisua. Peruskoulun neljännen luokan oppilaiden musiikin opetus ei innostanut lainkaan samassa määrin musiikilliseen itseilmaisuun vaan musiikin passiiviseen vastaanottamiseen.
Avainsanat: Musiikkikasvatus, kehityspsykologia, peruskoulu,
steinerkoulu