"But weren't words too complex to manipulate properly?" Dysfunctional Language and Dennis Cooper's Satire
KAKKO, TOMMI (2006)
2006
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-04-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15570
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15570
Tiivistelmä
Pro Gradu-tutkielmani käsittelee Dennis Cooperin satiiria teoksissa Frisk (1991) ja Guide (1997). Cooperin satiirin kohteena ovat poststrukturalistisen kirjallisuuskritiikin vaikeaselkoinen retoriikka ja sen usein radikaalit näkemykset kirjallisuuden funktiosta. Pyrin kuvailemaan poststrukturalistista kirjallisuuskritiikkiä Cooperin satiirin objektina ja vertaamaan hänen näkemystään sekä filosofisiin argumentteihin että aikaisempiin vastaavanlaisiin satiireihin. Olen tästä syystä jakanut esseen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kuvailen poststrukturalistista teoriaa poleemisesta näkökulmasta ja vertaan Cooperin satiiria poststrukturalismia vastaan suunnatun poleemisen kritiikin antamaan kuvaan. Jälkimmäisessä osassa vertaan Cooperin proosaa aikaisempiin metafysiikan satiireihin Thomas De Quinceyn, Fitz Hugh Ludlown, William S. Burroughsin, Aldous Huxleyn ja Hunter S. Thompsonin teksteissä.
Näiden tekstien valossa kuva poststrukturalismista Cooperin satiirin objektina muistuttaa teoriaa metafysiikasta, jonka terminologia on johdettu varhaisesta semiotiikasta. Tämä kuva vastaa tunnetuimman kritiikin antamaa käsitystä strukturalismista ja poststrukturalismista lingvistiikan metodeja yleistävänä filosofiana. Ferdinand de Saussuren käyttämä terminologia (joka nykyisin toimii strukturalismin ja poststrukturalismin kulmakivenä) oli alunperin tarkoitettu nimenomaan lingvistiikan käyttöön, mutta Saussuren metodien soveltaminen muille tieteenaloille (mm. Claude Lévi-Straussin toimesta) on laajentanut tämän terminologian näkyvyyttä huomattavasti ja tuonut sen myös metafysiikkaan. Saussuren termien soveltaminen metafysiikkaan on puolestaan nostattanut vastalauseita kriitikoiden ja filosofien keskuudessa ja johtanut lukuisiin filosofisiin konflikteihin joiden näkyvyys on heijastunut poikkeuksellisesti myös populaarikulttuurissa.
Koska poststrukturalismi on suhteellisen uusi ilmiö, kaunokirjallisuutta joka kommentoi sen heikkouksia ja vahvuuksia filosofiana on varsin niukasti. Näin ollen olen pyrkinyt valottamaan Cooperin satiiria vertaamalla sitä kritiikkien lisäksi vanhempiin teksteihin, jotka kommentoivat metafysiikkaa. Esimerkiksi Thomas De Quinceyn kohdalla satiirin kohde on Immanuel Kantin filosofia, jonka terminologiaa vääristämällä De Quincey kykenee sekä luomaan huumoria että kommentoimaan Kantin teorioiden seuraamuksia. Vertaamalla Cooperin satiiria yllä mainittujen kirjailijoiden teoksiin pyrin myös asettamaan hänen tekstinsä historialliseen kontekstiin, jonka avulla voi selkeämmin hahmottaa ei vain Cooperin proosaa vaan myös metafysiikan satiiria historiallisesta näkökulmasta ja nähdä kuinka poststrukturalismi metafysiikkana sijoittuu tähän historiaan.
Näiden tekstien valossa kuva poststrukturalismista Cooperin satiirin objektina muistuttaa teoriaa metafysiikasta, jonka terminologia on johdettu varhaisesta semiotiikasta. Tämä kuva vastaa tunnetuimman kritiikin antamaa käsitystä strukturalismista ja poststrukturalismista lingvistiikan metodeja yleistävänä filosofiana. Ferdinand de Saussuren käyttämä terminologia (joka nykyisin toimii strukturalismin ja poststrukturalismin kulmakivenä) oli alunperin tarkoitettu nimenomaan lingvistiikan käyttöön, mutta Saussuren metodien soveltaminen muille tieteenaloille (mm. Claude Lévi-Straussin toimesta) on laajentanut tämän terminologian näkyvyyttä huomattavasti ja tuonut sen myös metafysiikkaan. Saussuren termien soveltaminen metafysiikkaan on puolestaan nostattanut vastalauseita kriitikoiden ja filosofien keskuudessa ja johtanut lukuisiin filosofisiin konflikteihin joiden näkyvyys on heijastunut poikkeuksellisesti myös populaarikulttuurissa.
Koska poststrukturalismi on suhteellisen uusi ilmiö, kaunokirjallisuutta joka kommentoi sen heikkouksia ja vahvuuksia filosofiana on varsin niukasti. Näin ollen olen pyrkinyt valottamaan Cooperin satiiria vertaamalla sitä kritiikkien lisäksi vanhempiin teksteihin, jotka kommentoivat metafysiikkaa. Esimerkiksi Thomas De Quinceyn kohdalla satiirin kohde on Immanuel Kantin filosofia, jonka terminologiaa vääristämällä De Quincey kykenee sekä luomaan huumoria että kommentoimaan Kantin teorioiden seuraamuksia. Vertaamalla Cooperin satiiria yllä mainittujen kirjailijoiden teoksiin pyrin myös asettamaan hänen tekstinsä historialliseen kontekstiin, jonka avulla voi selkeämmin hahmottaa ei vain Cooperin proosaa vaan myös metafysiikan satiiria historiallisesta näkökulmasta ja nähdä kuinka poststrukturalismi metafysiikkana sijoittuu tähän historiaan.