Noteeraamattoman yhtiön jakama osinko luonnollisen henkilön näkökulmasta
PUUKKO, MARKKU (2006)
2006
Vero-oikeus - Tax Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-04-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15539
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15539
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia vuoden 2005 yritys- ja pääomavero-uudistuksen vaikutuksia luonnollisen henkilön saamaan osinkotuloon noteeraamat-tomasta osakeyhtiöstä. Tutkimuksessa selvitetään millaisia erilaisia voitonjakotapoja on mahdollista käyttää myös suoran osingonjaon sijaan. Tämä tapahtuu osingonjakoon liittyvien käsitteiden selventämisellä ja konkreettisilla esimerkeillä siitä, miten noteeraamaton osakeyhtiö voi jakaa osakkaalleen voittovaroja.
Yritys- ja pääomaverouudistus muutti osinkojen ja osakeluovutusten verotusta. Vanhasta yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä poistuttiin ja siirryttiin osinkojen osittain kahdenkertaiseen verotukseen. Yritysverotuksessa luovuttiin osakeluovutusten veron-alaisuuden periaatteesta ja säädettiin yhteisöjen osakeluovutusten voittojen pääsääntöinen verovapaus. Yhteisöverokantaa laskettiin kolmella prosenttiyksiköllä 26 prosenttiin ja samalla muutettiin pääomatulojen verokanta 28 prosenttiin.
Uudessa järjestelmässä osinkoa verotetaan kolmella eri tavalla. Osingosta lasketaan verovapaaksi tuloksi 9 prosenttia osinkoa jakavan nettovarallisuudesta. Ansiotulona käsitellään yli 9 prosentin osinkoja 70 prosenttisesti ansiotulona ja 30 prosenttisesti verovapaana tulona. Pääomatulon kohdalla jako on 70 prosenttia pääomatulona verotettavaa tuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Muita varojenjakomenetelmiä ovat mm. palkka, vuokra ja korko. Nämä vaihtoehtoiset menetelmät tulevat olemaan tulevaisuudessa verosuunnittelun kohde, joten osingonsaajan on huomioitava muitakin voitonjakomuotoja kuin vain osingonjako.
Uudistuksen lähtökohtana voidaan pitää mahdollisuutta turvata veronsaajalle riittävät verotulot. Jos muutosta ei olisi toteutettu, olisi se voinut johtaa kilpailuasemien menetykseen ja siten pitkällä aikavälillä verotulojen menetyksiin. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen voidaan varmistaa ainoastaan taloudellisen kasvun avulla, jota tukee toimiva verojärjestelmä. Alustavien laskelmien mukaan uudistus laskee verotuottoja, mutta pitkällä aikavälillä yritysten säilyminen Suomessa ja taloudellinen kasvu kompensoivat verotulojen menetykset ja tuovat lisää verotuloja.
Tutkimus on oikeusdogmaattinen, koska lähdekirjallisuutena on käytetty pääosin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tutkimuksen aineisto koostui keskeisestä kirjallisuudesta sekä ajankohtaisista artikkeleista. Tutkimuksessa on käytetty myös nyt jo vanhentuneen osinkoverotuksen lähdekirjallisuutta, jotta muutoksen vaikutuksista saataisiin mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva.
Hakutermit: osinko, osinkoverouudistus, osingon verotus, noteeraamaton yhtiö
Yritys- ja pääomaverouudistus muutti osinkojen ja osakeluovutusten verotusta. Vanhasta yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä poistuttiin ja siirryttiin osinkojen osittain kahdenkertaiseen verotukseen. Yritysverotuksessa luovuttiin osakeluovutusten veron-alaisuuden periaatteesta ja säädettiin yhteisöjen osakeluovutusten voittojen pääsääntöinen verovapaus. Yhteisöverokantaa laskettiin kolmella prosenttiyksiköllä 26 prosenttiin ja samalla muutettiin pääomatulojen verokanta 28 prosenttiin.
Uudessa järjestelmässä osinkoa verotetaan kolmella eri tavalla. Osingosta lasketaan verovapaaksi tuloksi 9 prosenttia osinkoa jakavan nettovarallisuudesta. Ansiotulona käsitellään yli 9 prosentin osinkoja 70 prosenttisesti ansiotulona ja 30 prosenttisesti verovapaana tulona. Pääomatulon kohdalla jako on 70 prosenttia pääomatulona verotettavaa tuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Muita varojenjakomenetelmiä ovat mm. palkka, vuokra ja korko. Nämä vaihtoehtoiset menetelmät tulevat olemaan tulevaisuudessa verosuunnittelun kohde, joten osingonsaajan on huomioitava muitakin voitonjakomuotoja kuin vain osingonjako.
Uudistuksen lähtökohtana voidaan pitää mahdollisuutta turvata veronsaajalle riittävät verotulot. Jos muutosta ei olisi toteutettu, olisi se voinut johtaa kilpailuasemien menetykseen ja siten pitkällä aikavälillä verotulojen menetyksiin. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen voidaan varmistaa ainoastaan taloudellisen kasvun avulla, jota tukee toimiva verojärjestelmä. Alustavien laskelmien mukaan uudistus laskee verotuottoja, mutta pitkällä aikavälillä yritysten säilyminen Suomessa ja taloudellinen kasvu kompensoivat verotulojen menetykset ja tuovat lisää verotuloja.
Tutkimus on oikeusdogmaattinen, koska lähdekirjallisuutena on käytetty pääosin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tutkimuksen aineisto koostui keskeisestä kirjallisuudesta sekä ajankohtaisista artikkeleista. Tutkimuksessa on käytetty myös nyt jo vanhentuneen osinkoverotuksen lähdekirjallisuutta, jotta muutoksen vaikutuksista saataisiin mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva.
Hakutermit: osinko, osinkoverouudistus, osingon verotus, noteeraamaton yhtiö