Lapsiperheiden kokemukset allergiasta ja astmasta
NUUTILA, MINNA (2006)
NUUTILA, MINNA
2006
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-03-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15526
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15526
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoitus oli kuvata kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä kokemuksia allergiasta ja selviytymisestä. Tutkimusaineisto kerättiin kuudelta äidiltä ja kahdeksalta 7-13-vuotiaalta lapselta teemahaastattelun periaatteella. Vapaaehtoiset tiedonantajat löytyivät Pirkanmaan Allergia- ja Astmayhdistyksen kautta sekä lumipallotekniikan kautta. Tutkittavat haastateltiin myös toiseen kertaan syvähaastattelumenetelmällä. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja aineisto analysoitiin induktiivisesti sisällön analyysilla.
Lapsen pitkäaikainen sairaus, allergia ja astma aiheuttavat perheen toimintaan monenlaisia muutoksia, lisäksi vanhemmille aiheutuu paljon huolta ja lisävastuuta. Perheen elämään vaikuttavat allergioiden moninaisuus, oireet, hoito, sosiaalisten suhteiden kaventuminen, pelot ja huolet, allergioiden vaikutus koulunkäyntiin, ammatinvalintaan, matkustamiseen, toiveisiin ja perhesuhteisiin. Allergia on koko perheen sairaus, eikä vain sairastuneen lapsen ongelma.
Selviytymiskeinoina tuli esille ammattilaisten, vapaaehtoisjärjestöjen ja yhteisöjen antama tuki, lääkehoito, aika, perheen ongelmaratkaisukyvyt, ystävien ja sukulaisten antama tuki, toiminnan suuntaaminen muualle, aktiivinen tiedonhaku ja harrastukset. Haastatellut lapset olivat yli kouluikäisiä, joten kaikki perheet olivat päässeet sairastumisvaiheen pahimman ajan yli. Ajalla oli siten merkitystä sairauden hoitoon sopeutumisessa. Muita tärkeitä keinoja olivat omaisten ja ystävien antama tuki, vanhempainkerhon antama vertaistuki, sopeutumisvalmennuskurssit ja omalääkäri. Vanhemmat arvostivat terveydenhuollosta saamaansa tietoa, mutta kokivat saaneensa sitä ja tunnetukea liian vähän. Ajoittain vanhempia ei uskottu terveydenhuollossa ja hoitoon pääsy oli hidasta. Kelan ja apteekin kanssa toivottiin myös joustavampaa yhteistyötä. Vanhemmat toivoivat kirjallista tiedotetta, joka jaettaisiin lasten allergiapoliklinikkakäyntien yhteydessä. Lasten tärkein tuki löytyi kotiperheestä ja koulun opettajista.
Perheet pyrkivät selviytymään lapsen allergiasta omalla tavallaan. Useimmissa perheissä allergioista oli muodostunut oma kulttuuri ja perhe eli normaalia elämää. Lapset käyttivät niitä selviytymiskeinoja, jotka heidän ikäisilleen olivat tyypillisiä. Lapsen sairastumisvaiheessa tuen tarve korostui ja tällä tiedolla on merkitystä myös terveydenhuollolle, erityisesti neuvoloille, joissa koko perheen jaksamisen tukemiseen pitäisi isiä unohtamatta kiinnittää vielä enemmän huomioita. Myös kouluissa tulee kiinnittää enemmän huomiota allergiatietouteen, jotta moniallergiset lapset voivat siellä turvallisesti päivänsä viettää.
Avainsanat: allergia, astma, perhe, lapset, selviytyminen, sosiaalinen tuki
Lapsen pitkäaikainen sairaus, allergia ja astma aiheuttavat perheen toimintaan monenlaisia muutoksia, lisäksi vanhemmille aiheutuu paljon huolta ja lisävastuuta. Perheen elämään vaikuttavat allergioiden moninaisuus, oireet, hoito, sosiaalisten suhteiden kaventuminen, pelot ja huolet, allergioiden vaikutus koulunkäyntiin, ammatinvalintaan, matkustamiseen, toiveisiin ja perhesuhteisiin. Allergia on koko perheen sairaus, eikä vain sairastuneen lapsen ongelma.
Selviytymiskeinoina tuli esille ammattilaisten, vapaaehtoisjärjestöjen ja yhteisöjen antama tuki, lääkehoito, aika, perheen ongelmaratkaisukyvyt, ystävien ja sukulaisten antama tuki, toiminnan suuntaaminen muualle, aktiivinen tiedonhaku ja harrastukset. Haastatellut lapset olivat yli kouluikäisiä, joten kaikki perheet olivat päässeet sairastumisvaiheen pahimman ajan yli. Ajalla oli siten merkitystä sairauden hoitoon sopeutumisessa. Muita tärkeitä keinoja olivat omaisten ja ystävien antama tuki, vanhempainkerhon antama vertaistuki, sopeutumisvalmennuskurssit ja omalääkäri. Vanhemmat arvostivat terveydenhuollosta saamaansa tietoa, mutta kokivat saaneensa sitä ja tunnetukea liian vähän. Ajoittain vanhempia ei uskottu terveydenhuollossa ja hoitoon pääsy oli hidasta. Kelan ja apteekin kanssa toivottiin myös joustavampaa yhteistyötä. Vanhemmat toivoivat kirjallista tiedotetta, joka jaettaisiin lasten allergiapoliklinikkakäyntien yhteydessä. Lasten tärkein tuki löytyi kotiperheestä ja koulun opettajista.
Perheet pyrkivät selviytymään lapsen allergiasta omalla tavallaan. Useimmissa perheissä allergioista oli muodostunut oma kulttuuri ja perhe eli normaalia elämää. Lapset käyttivät niitä selviytymiskeinoja, jotka heidän ikäisilleen olivat tyypillisiä. Lapsen sairastumisvaiheessa tuen tarve korostui ja tällä tiedolla on merkitystä myös terveydenhuollolle, erityisesti neuvoloille, joissa koko perheen jaksamisen tukemiseen pitäisi isiä unohtamatta kiinnittää vielä enemmän huomioita. Myös kouluissa tulee kiinnittää enemmän huomiota allergiatietouteen, jotta moniallergiset lapset voivat siellä turvallisesti päivänsä viettää.
Avainsanat: allergia, astma, perhe, lapset, selviytyminen, sosiaalinen tuki