Neurokirurgisen potilaan ja läheisen selviytyminen leikkauksen jälkeen
LEIKKOLA, PÄIVI (2006)
LEIKKOLA, PÄIVI
2006
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-03-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15443
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15443
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata neurokirurgisen potilaan ja läheisen selviytymistä leikkauksen jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää neurokirurgisen potilaan perhekeskeisen hoidon kehittämiseen. Tämän tutkimuksen avulla halutaan lisätä potilasta ja läheistä koskevaa tutkimustietoa siitä, millaista heidän toimintansa on silloin, kun perheenjäsen on sairas, ja millaista potilaan ja läheisen huolehtiminen on perheenjäsenestään.
Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää potilasta ja läheistä ryhmähaastatteluina, joihin kuuluivat aikuinen neurokirurginen potilas ja hänen määrittämänsä läheisensä. Ryhmähaastattelut tehtiin teemahaastatteluina 1.3. - 30.6.2005 potilaan kotona noin 3 - 8 viikkoa leikkauksen jälkeen. Haastatteluteema sisälsi neurokirurgisen potilaan leikkauksen jälkeistä selviytymistä käsitteleviä kysymyksiä. Tutkimusaineiston analysointimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällön analyysia. Analyysin tuloksena muodostui kaksi pääluokkaa, jotka kuvaavat tähän tutkimukseen osallistuneiden potilaiden ja läheisten leikkauksen jälkeistä selviytymistä edistäneitä ja estäneitä tekijöitä.
Tässä tutkimuksessa havaittiin potilaan ja läheisen selviytymistä leikkauksen jälkeen edistäneen heidän kokemuksensa sisäisistä voimavaroistaan ja potilaan kokemus ulkoisen tuen saamisestaan. Potilaan ja läheisen odotukset leikkausta kohtaan liittyivät potilaan parantumisen odottamiseen ja päivä kerrallaan elämiseen. Potilaat luottivat omaan jaksamiseensa ja he olivat heti valmiita lähtemään hoitoon. Potilaan ja läheisen selviytymistä edisti heidän uskonsa potilaan avun saamiseen. Yhdessä ja erikseen he molemmat pohtivat etukäteen potilaalle soveltuvia hoitovaihtoehtoja. Pohdinta lisäsi heidän luottamustaan potilaan tekemien päätösten oikeellisuutta kohtaan. Leikkauksen jälkeen potilaan toipumisen havaitseminen oli kannustavaa, mistä he tunsivat hyvää oloa. Oman jaksamisen huomioiminen ja potilaan sairauteen sopeutuminen vahvisti heidän yhteistä hyvinvointiaan. Potilaat tunsivat hoitohenkilökunnan motivoinnin ratkaisevasti rohkaisseen heitä omatoimisuuteen. Potilaan ja läheisen selviytymistä leikkauksen jälkeen estivät heidän kokemuksensa voimavarojensa ehtymisestä sekä erilaiset tyytymättömyyden kokemukset. Potilaan ja läheisen voimavaroja ehdyttivät heidän epävarmuutensa potilaan psyykkisestä tasapainosta ja jaksamisesta. He kokivat epävarmuutta tulevaisuudesta, ja sosiaalinen eristäytyminen vaikeutti arjessa selviytymistä. Potilas ja läheinen tunsivat pelkoa toisen menettämisestä. Yhteisen elämän monimutkaistumista kotona lisäsivät potilaan hoitoon liittyneet ongelmat. Tyytymättömyyttä potilas ja läheinen tunsivat riittämättömistä ja epäselvistä ohjeista.
Avainsanat: potilas, läheinen, selviytyminen, perhehoitotyö
Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää potilasta ja läheistä ryhmähaastatteluina, joihin kuuluivat aikuinen neurokirurginen potilas ja hänen määrittämänsä läheisensä. Ryhmähaastattelut tehtiin teemahaastatteluina 1.3. - 30.6.2005 potilaan kotona noin 3 - 8 viikkoa leikkauksen jälkeen. Haastatteluteema sisälsi neurokirurgisen potilaan leikkauksen jälkeistä selviytymistä käsitteleviä kysymyksiä. Tutkimusaineiston analysointimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällön analyysia. Analyysin tuloksena muodostui kaksi pääluokkaa, jotka kuvaavat tähän tutkimukseen osallistuneiden potilaiden ja läheisten leikkauksen jälkeistä selviytymistä edistäneitä ja estäneitä tekijöitä.
Tässä tutkimuksessa havaittiin potilaan ja läheisen selviytymistä leikkauksen jälkeen edistäneen heidän kokemuksensa sisäisistä voimavaroistaan ja potilaan kokemus ulkoisen tuen saamisestaan. Potilaan ja läheisen odotukset leikkausta kohtaan liittyivät potilaan parantumisen odottamiseen ja päivä kerrallaan elämiseen. Potilaat luottivat omaan jaksamiseensa ja he olivat heti valmiita lähtemään hoitoon. Potilaan ja läheisen selviytymistä edisti heidän uskonsa potilaan avun saamiseen. Yhdessä ja erikseen he molemmat pohtivat etukäteen potilaalle soveltuvia hoitovaihtoehtoja. Pohdinta lisäsi heidän luottamustaan potilaan tekemien päätösten oikeellisuutta kohtaan. Leikkauksen jälkeen potilaan toipumisen havaitseminen oli kannustavaa, mistä he tunsivat hyvää oloa. Oman jaksamisen huomioiminen ja potilaan sairauteen sopeutuminen vahvisti heidän yhteistä hyvinvointiaan. Potilaat tunsivat hoitohenkilökunnan motivoinnin ratkaisevasti rohkaisseen heitä omatoimisuuteen. Potilaan ja läheisen selviytymistä leikkauksen jälkeen estivät heidän kokemuksensa voimavarojensa ehtymisestä sekä erilaiset tyytymättömyyden kokemukset. Potilaan ja läheisen voimavaroja ehdyttivät heidän epävarmuutensa potilaan psyykkisestä tasapainosta ja jaksamisesta. He kokivat epävarmuutta tulevaisuudesta, ja sosiaalinen eristäytyminen vaikeutti arjessa selviytymistä. Potilas ja läheinen tunsivat pelkoa toisen menettämisestä. Yhteisen elämän monimutkaistumista kotona lisäsivät potilaan hoitoon liittyneet ongelmat. Tyytymättömyyttä potilas ja läheinen tunsivat riittämättömistä ja epäselvistä ohjeista.
Avainsanat: potilas, läheinen, selviytyminen, perhehoitotyö