Veroarbitraasin allokaatiovaikutukset potentiaalisilla CAP-tukioikeusmarkkinoilla
KIVINUMMI, ILKKA (2006)
2006
Kansantaloustiede - Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-03-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15439
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15439
Tiivistelmä
Vuonna 2003 kesäkuussa tehdyn päätöksen mukaan EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan siten, että osa CAP-tuista irrotetaan tuotannosta. Samalla niistä päätettiin muodostaa vapaasti siirrettävä tukioikeus, joka oikeuttaa haltijansa vuosittaisiin tukisummiin. Ollakseen oikeutettu tukisummiin, haltijalla tulee olla tietyt täydentävät ehdot täyttävää peltoalaa.
Tarkastelu tutkimuksessa tulee sijoittumaan tukioikeuksien kauppaan sekä tukioikeuksien verotukseen. Kun tukioikeus on irrotettu tuotannosta ja siitä tehdään siirrettävä, on se arvopaperina lähellä valtion obligaatioita. Kuitenkin itse tukisummia on aikaisemmin verotettu tuloverotuksen alaisena, joukkovelkakirjojen ollessa pääomaverotuksen alaisia. Tämä veropoliittinen ero maataloustukien ja joukkovelkakirjojen välillä aiheuttaa dilemman tukioikeuksien verotukseen: tulisiko tukioikeuksia verottaa tuloveron vai pääomaveron alaisuudessa. Voidaan osoittaa, että mikäli sekä tukisummia ja tukioikeuden myyntiä verotetaan samalla verokannalla, verotus ei aiheuta markkinoilla uudelleenallokaatiota. Päädyttäessä ratkaisuun, jossa vuosittaisia tukisummia ja kauppaa verotetaan eri tavoin, allokoituvat tukioikeudet niille, joilla marginaalivero on pienin.
Uudelleenallokaation aiheuttava veropoliittinen vaihtoehto voi tarkoittaa tulonsiirtoa suurituloisilta pienituloisille. Samalla veropolitiikalla saadaan takaisin sellaista poliittista voimaa, jota on menetetty EU:lle. On tärkeää päästä selville miten tukioikeudet tulisivat mahdollisesti allokoitumaan. Tukiuudistus on Suomessa päätetty ottaa käyttöön vuoden 2006 alussa, mutta monet päätökset varsinkin tukioikeuksien kauppaa koskien ovat vielä tekemättä.
Potentiaalisille markkinoille on muodostettu kolme veroskenaariota: progressiivinen verotus (I), progressiivisen ja proportionaalisen verotuksen yhdistelmä (II) sekä täysin proportionaalinen verotus (III). Skenaarioissa I ja II ei ole allokaatiovaikutuksia. Empiirisessä osiossa käsitellään skenaariota II binäärisen logit-mallin avulla. Maataloustuottajista on muodostettu ostajia ja myyjiä heidän marginaaliveroprosenttinsa perusteella ja heidät on jaoteltu sijainnin, tuotantosuunnan sekä tilakoon mukaan.
Mallin avulla voidaan havaita sellaiset alueet, tuotantosuunnat sekä tilakoot, jonne tukioikeudet tulisivat veroarbitraasin johdosta allokoitumaan potentiaalisilla markkinoilla. Analyysin perusteella tukioikeudet päätyisivät pois viljatiloilta, muille kasvinviljelytiloille sekä eläintuotantoa harjoittaville tiloille. Lisäksi on havaittavissa siirtyminen tilakooltaan suurilta tiloilta pienemmille tiloille.
Asiasanat: CAP-tukioikeus, tukioikeuksien markkinat, tukioikeuksien verotus, CAP-tukioikeuksien allokaatio
Tarkastelu tutkimuksessa tulee sijoittumaan tukioikeuksien kauppaan sekä tukioikeuksien verotukseen. Kun tukioikeus on irrotettu tuotannosta ja siitä tehdään siirrettävä, on se arvopaperina lähellä valtion obligaatioita. Kuitenkin itse tukisummia on aikaisemmin verotettu tuloverotuksen alaisena, joukkovelkakirjojen ollessa pääomaverotuksen alaisia. Tämä veropoliittinen ero maataloustukien ja joukkovelkakirjojen välillä aiheuttaa dilemman tukioikeuksien verotukseen: tulisiko tukioikeuksia verottaa tuloveron vai pääomaveron alaisuudessa. Voidaan osoittaa, että mikäli sekä tukisummia ja tukioikeuden myyntiä verotetaan samalla verokannalla, verotus ei aiheuta markkinoilla uudelleenallokaatiota. Päädyttäessä ratkaisuun, jossa vuosittaisia tukisummia ja kauppaa verotetaan eri tavoin, allokoituvat tukioikeudet niille, joilla marginaalivero on pienin.
Uudelleenallokaation aiheuttava veropoliittinen vaihtoehto voi tarkoittaa tulonsiirtoa suurituloisilta pienituloisille. Samalla veropolitiikalla saadaan takaisin sellaista poliittista voimaa, jota on menetetty EU:lle. On tärkeää päästä selville miten tukioikeudet tulisivat mahdollisesti allokoitumaan. Tukiuudistus on Suomessa päätetty ottaa käyttöön vuoden 2006 alussa, mutta monet päätökset varsinkin tukioikeuksien kauppaa koskien ovat vielä tekemättä.
Potentiaalisille markkinoille on muodostettu kolme veroskenaariota: progressiivinen verotus (I), progressiivisen ja proportionaalisen verotuksen yhdistelmä (II) sekä täysin proportionaalinen verotus (III). Skenaarioissa I ja II ei ole allokaatiovaikutuksia. Empiirisessä osiossa käsitellään skenaariota II binäärisen logit-mallin avulla. Maataloustuottajista on muodostettu ostajia ja myyjiä heidän marginaaliveroprosenttinsa perusteella ja heidät on jaoteltu sijainnin, tuotantosuunnan sekä tilakoon mukaan.
Mallin avulla voidaan havaita sellaiset alueet, tuotantosuunnat sekä tilakoot, jonne tukioikeudet tulisivat veroarbitraasin johdosta allokoitumaan potentiaalisilla markkinoilla. Analyysin perusteella tukioikeudet päätyisivät pois viljatiloilta, muille kasvinviljelytiloille sekä eläintuotantoa harjoittaville tiloille. Lisäksi on havaittavissa siirtyminen tilakooltaan suurilta tiloilta pienemmille tiloille.
Asiasanat: CAP-tukioikeus, tukioikeuksien markkinat, tukioikeuksien verotus, CAP-tukioikeuksien allokaatio