Hoitajien ja vanhempien välinen vuorovaikutus
HASTRUP, ARJA (2006)
HASTRUP, ARJA
2006
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-03-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15436
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15436
Tiivistelmä
Pikkulapsen mielenterveys määritellään lapsen kyvyksi kokea, säädellä ja ilmaista tunteita, muodostaa läheisiä ja turvallisia ihmissuhteita sekä tutkia ympäristöä ja oppia. Vanhempien ohjaus ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen suojaavat lapsen kehitystä. Työntekijän ja vanhempien välinen hyvä vuorovaikutus on yksi edellytys intervention onnistumiselle, kun halutaan tukea lapsen ja vanhempien välistä vuorovaikutusta.
Tutkielman tarkoituksena oli kuvata hoitotyöntekijöiden ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen sisältöä. Tarkoituksena oli kuvata hoitotyöntekijöiden ja vanhempien keskustelujen sisältöä, keskusteluissa käytettyjä kommentteja sekä sisällön ja kommenttien määrällistä painottumista. Tutkimusaineisto kerättiin videoimalla hoitajien ja vanhempien välistä vuorovaikutusta osastoilla, joilla hoidetaan vastasyntyneitä vauvoja. Tutkimukseen osallistui 17 vapaaehtoista, kahdeksan hoitajaa ja yhdeksän vanhempaa. Varsinainen aineisto koostui neljän hoitajan ja vanhempien välisen keskustelun litteroidusta tekstistä. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla, jota jatkettiin aineiston kvantifionnilla. Videokuva ja tutkijan päiväkirja toimivat tukimateriaalina. Kuvaa ei analysoitu omana aineistonaan.
Vanhemmat puhuivat perheen omasta elämänpiiristä ja oman äitiyden rakentumisesta, kun hoitajat puhuivat vauvan ja hänen vanhempiensa elämänpiiristä sekä äitiydestä ja neuvonnasta. Vanhempien puheen sisältö painottui vauvaan, vanhemmuuteen ja imetykseen. Hoitajien puhe painottui enemmän tiedon antamiseen, mutta myös vauvaan sekä toimintaympäristöön ja sen tapaan toimia. Vanhemman puhuessa huolesta ja huolehtimisesta, hoitaja puhui huolehtimisesta. Tyypillistä kaikille hoitajien ja vanhempien välisille keskusteluille oli, että hoitajat puhuivat enemmän kuin vanhemmat. Hoitajat ja vanhemmat puhuivat osin eri asioista. Vain yhdessä keskustelussa hoitajan ja vanhemman puheen sisältö oli kokonaisuudessaan sama.
Hoitotyön vuorovaikutustilanteissa kysymyksillä sekä tavalla kysyä on merkitystä, ne vaikuttavat keskustelun sisältöön ja sen etenemiseen. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että hoitajien ja vanhempien välisissä keskusteluissa käytettiin paljon yksittäisiä sanoja, sanapareja ja lyhyitä lauseita kommentoivassa merkityksessä. Nämä kommentoivassa merkityksessä käytetyt sanat, sanaparit ja lyhyet lauseet vaikuttivat hoitajien ja vanhempien väliseen vuorovaikutukseen. Kommentteja oli kahdenlaisia. Toiset kommentit toimivat vuorovaikutusta rakentavina, ylläpitävinä ja kannattelevina. Toiset kommentit taas ilmensivät vuorovaikutuksesta vetäytymistä tai passiivisuutta siinä. Keskusteluissa käytettiin enemmän vuorovaikutusta rakentavia kuin vuorovaikutuksesta vetäytymistä ilmentäviä ei -rakentavia kommentteja. Vanhemmat käyttivät puheessaan enemmän kommentteja kuin hoitajat.
Avainsanat: hoitajat, lapsuus, vanhemmat, vanhemmuus, vuorovaikutus
Tutkielman tarkoituksena oli kuvata hoitotyöntekijöiden ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen sisältöä. Tarkoituksena oli kuvata hoitotyöntekijöiden ja vanhempien keskustelujen sisältöä, keskusteluissa käytettyjä kommentteja sekä sisällön ja kommenttien määrällistä painottumista. Tutkimusaineisto kerättiin videoimalla hoitajien ja vanhempien välistä vuorovaikutusta osastoilla, joilla hoidetaan vastasyntyneitä vauvoja. Tutkimukseen osallistui 17 vapaaehtoista, kahdeksan hoitajaa ja yhdeksän vanhempaa. Varsinainen aineisto koostui neljän hoitajan ja vanhempien välisen keskustelun litteroidusta tekstistä. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla, jota jatkettiin aineiston kvantifionnilla. Videokuva ja tutkijan päiväkirja toimivat tukimateriaalina. Kuvaa ei analysoitu omana aineistonaan.
Vanhemmat puhuivat perheen omasta elämänpiiristä ja oman äitiyden rakentumisesta, kun hoitajat puhuivat vauvan ja hänen vanhempiensa elämänpiiristä sekä äitiydestä ja neuvonnasta. Vanhempien puheen sisältö painottui vauvaan, vanhemmuuteen ja imetykseen. Hoitajien puhe painottui enemmän tiedon antamiseen, mutta myös vauvaan sekä toimintaympäristöön ja sen tapaan toimia. Vanhemman puhuessa huolesta ja huolehtimisesta, hoitaja puhui huolehtimisesta. Tyypillistä kaikille hoitajien ja vanhempien välisille keskusteluille oli, että hoitajat puhuivat enemmän kuin vanhemmat. Hoitajat ja vanhemmat puhuivat osin eri asioista. Vain yhdessä keskustelussa hoitajan ja vanhemman puheen sisältö oli kokonaisuudessaan sama.
Hoitotyön vuorovaikutustilanteissa kysymyksillä sekä tavalla kysyä on merkitystä, ne vaikuttavat keskustelun sisältöön ja sen etenemiseen. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että hoitajien ja vanhempien välisissä keskusteluissa käytettiin paljon yksittäisiä sanoja, sanapareja ja lyhyitä lauseita kommentoivassa merkityksessä. Nämä kommentoivassa merkityksessä käytetyt sanat, sanaparit ja lyhyet lauseet vaikuttivat hoitajien ja vanhempien väliseen vuorovaikutukseen. Kommentteja oli kahdenlaisia. Toiset kommentit toimivat vuorovaikutusta rakentavina, ylläpitävinä ja kannattelevina. Toiset kommentit taas ilmensivät vuorovaikutuksesta vetäytymistä tai passiivisuutta siinä. Keskusteluissa käytettiin enemmän vuorovaikutusta rakentavia kuin vuorovaikutuksesta vetäytymistä ilmentäviä ei -rakentavia kommentteja. Vanhemmat käyttivät puheessaan enemmän kommentteja kuin hoitajat.
Avainsanat: hoitajat, lapsuus, vanhemmat, vanhemmuus, vuorovaikutus