Isän merkitys pojan arvoille, normeille ja asenteille
HARJUHAAHTO, JARI (2006)
HARJUHAAHTO, JARI
2006
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-03-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15435
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15435
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten isä on vaikuttanut yhtenä situationaalisena komponenttina poikien elämään, sillä isä on osa poikien elämismaailmaa, vaikka joidenkin kohdalla poissaolevana. Tutkimuksessa nuoria tarkastellaan suhteessa siihen elämäntilanteeseen eli situaatioon, jossa he ovat eläneet. Tämän situaation kautta he ovat olleet suhteessa ympäröivään maailmaan, joka jäsentää heidän kokemusmaailmaansa. Ennen kaikkea on paneuduttu siihen miten isä on mukana pojan maailmankuvan rakentumisessa ja siinä tarkemmin arvojen, normien ja asenteiden kehittymisessä.
Tutkimusmetodina oli laadullinen tutkimusote. Tutkimuksessa on käytetty Juha Perttulan soveltamaa Amedeo Giorgin fenomenologisen psykologian metodia. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole yleistää saatuja tuloksia vaan käsitellä tekstejä yksilöllisinä ja ainutkertaisina merkitysverkostoina holistisen ihmiskäsityksen mukaisesti. Lopuksi pyrin kartoittamaan yleistä situationaalista merkitysverkostoa arvojen, normien ja asenteiden kannalta, koska ne antavat viitteitä siitä, että yhteisiä tekijöitäkin on löydettävissä.
Isyyden perinteisessä mallissa isän rooliksi muotoutui olla rajoja asettava perheen pää, joka toi leivän kotiin, piti lapset kurissa ja kuului poissaolevanakin perheeseen. Nykyisin isä halutaan nähdä kaverina, joka puuhaa ja harrastaa lasten kanssa, ainakin yleisessä kirjoittelussa. Kirjoitusten perusteella pojat haluavat seurata isänsä jälkiä ja viestittää omaa maailmankuvaansa edelleenkin lapsilleen. Kyseenalaistamatta ja koettelematta pojat eivät kuitenkaan kokemuksiaan eteenpäin vie. Poikien kertomusten perusteella isä on ennen kaikkea isä. Tutkimuksessa ei ole etsitty kätkettyä totuutta, vaan pyrkimyksenä on ollut kuvata yksilön ainutkertaisia kokemuksia sellaisena kuin se on tutkijalle esittäytynyt.
Hakutermit: Arvo, normi, asenne, isä, poika, maailmankuva
Tutkimusmetodina oli laadullinen tutkimusote. Tutkimuksessa on käytetty Juha Perttulan soveltamaa Amedeo Giorgin fenomenologisen psykologian metodia. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole yleistää saatuja tuloksia vaan käsitellä tekstejä yksilöllisinä ja ainutkertaisina merkitysverkostoina holistisen ihmiskäsityksen mukaisesti. Lopuksi pyrin kartoittamaan yleistä situationaalista merkitysverkostoa arvojen, normien ja asenteiden kannalta, koska ne antavat viitteitä siitä, että yhteisiä tekijöitäkin on löydettävissä.
Isyyden perinteisessä mallissa isän rooliksi muotoutui olla rajoja asettava perheen pää, joka toi leivän kotiin, piti lapset kurissa ja kuului poissaolevanakin perheeseen. Nykyisin isä halutaan nähdä kaverina, joka puuhaa ja harrastaa lasten kanssa, ainakin yleisessä kirjoittelussa. Kirjoitusten perusteella pojat haluavat seurata isänsä jälkiä ja viestittää omaa maailmankuvaansa edelleenkin lapsilleen. Kyseenalaistamatta ja koettelematta pojat eivät kuitenkaan kokemuksiaan eteenpäin vie. Poikien kertomusten perusteella isä on ennen kaikkea isä. Tutkimuksessa ei ole etsitty kätkettyä totuutta, vaan pyrkimyksenä on ollut kuvata yksilön ainutkertaisia kokemuksia sellaisena kuin se on tutkijalle esittäytynyt.
Hakutermit: Arvo, normi, asenne, isä, poika, maailmankuva