Defending the Harry Potter series from its Detractors and Defenders
VEHKANEN, JOHANNA (2006)
2006
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-02-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15431
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15431
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee J.K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjaa ja tavoitteeni on puolustaa sarjaa niin sen arvostelijoilta kuin puolustajiltakin. Potter-kirjat ovat saaneet osakseen ennennäkemättömän määrän kritiikkiä, jonka perusteet vaihtelevat laidasta laitaan. Sarjaa on kritisoitu mm. uskonnon esittämisen puutteesta, uskonnonvastaisuudesta, noituuteen houkuttelemisesta ja raakuudesta. Lisäksi Potter-kirjoja on pidetty "huonona" kirjallisuutena sen kielenkäytön, suosion ja "yksiulotteisuuden" vuoksi. Suurin osa Potteriin kohdistuvasta kritiikistä on lähtöisin Yhdysvalloista ja perustuu uskonnollisiin syihin: Raamattu yksiselitteisesti kieltää noituuden harjoittamisen. Toinen ääripää ovat sarjan puolustajat, jotka vertaavat Harrya Jeesukseen ja näkevät yhtäläisyyksiä kirjojen ja uskonnon välillä pienimmissäkin yksityiskohdissa.
Olen jakanut tutkielmani osiin Potter-kirjojen saaman kritiikin perusteella: sarjan puolustuspuheenvuoro on jaettu kolmeen osaa: kirjojen sopivuus lapsille, kristinusko ja teosten klassinen arvo. Aiheet, joita käsittelen ensimmäisessä osassa ovat kuolema/ väkivalta, fantasia/todellisuus ja noituus/taikuus. Toisessa osassa (kristinusko) käsittelen uskonnon poissaoloa Potter-kirjoissa, raamatunkohtia, jotka tuomitsevat noituuden ja noituutta/taikuutta kristinuskon näkökulmasta. Kolmas ja viimeinen osio (klassinen arvo) puolustuspuheenvuorossa sisältää seuraavat aiheet: lastenkirjallisuuden arvo, kirjojen suosio, kielenkäyttö ja tarinoiden moniulotteisuus. Potter-sarjan puolustaminen sen puolustajilta on aiheena vai yhdessä luvussa ("Harry Jeesuksena") mutta olen sitä mieltä, että aihe vaatii oman lukunsa, koska sarjan puolustaminen uskonnollisilla syillä on yhtä pahasti hakoteillä kuin sen kritisoiminen samoilla syillä.
Suurimmat ongelmat lastenkirjallisuudesta puhuttaessa ovat sen aliarviointi ja aliarvostus; suuri osa kriitikoista lukee kirjallisuutta, joka on suunnattu lapsille siitä alkuasetelmasta, että se ei voi sisältää mitään merkitsevää, jotain, joka olisi lähemmän tarkastelun arvoista. Lisäksi se, että kirjaa myydään kymmeniä miljoonia kappaleita riittää useimmille syyksi teoksen ohittamiseen puhuttaessa kirjallisuuden klassikoista.
Lastenkirjallisuus ei itse asiassa ole lasten omaa vaan näitä kirjoja tuottavat, arvostelevat ja arvottavat aikuiset. He sanelevat, mitä lasten tulisi lukea, mikä on "hyvää" lastenkirjallisuutta ja mitkä aiheet eivät ole sopivia näihin kirjoihin. Potter-kirjojen tarkastelulla pyrin osoittamaan, kuinka tämä erittäin suosittu (lasten)kirjasarja voi sisältää terävääkin yhteiskuntakritiikkiä, käsitellä vaikeita aiheita ja olla realistinen. Näin ollen, se että miljoonat lapset, jotka muuten eivät koskisikaan kirjaan, lukevat 500-sivuisen teoksen muutamassa päivässä, ei välttämättä johdu ainoastaan sitä, että se olisi "helppo" lukea.
Asiasanat: Harry Potter, lastenkirjallisuus
Olen jakanut tutkielmani osiin Potter-kirjojen saaman kritiikin perusteella: sarjan puolustuspuheenvuoro on jaettu kolmeen osaa: kirjojen sopivuus lapsille, kristinusko ja teosten klassinen arvo. Aiheet, joita käsittelen ensimmäisessä osassa ovat kuolema/ väkivalta, fantasia/todellisuus ja noituus/taikuus. Toisessa osassa (kristinusko) käsittelen uskonnon poissaoloa Potter-kirjoissa, raamatunkohtia, jotka tuomitsevat noituuden ja noituutta/taikuutta kristinuskon näkökulmasta. Kolmas ja viimeinen osio (klassinen arvo) puolustuspuheenvuorossa sisältää seuraavat aiheet: lastenkirjallisuuden arvo, kirjojen suosio, kielenkäyttö ja tarinoiden moniulotteisuus. Potter-sarjan puolustaminen sen puolustajilta on aiheena vai yhdessä luvussa ("Harry Jeesuksena") mutta olen sitä mieltä, että aihe vaatii oman lukunsa, koska sarjan puolustaminen uskonnollisilla syillä on yhtä pahasti hakoteillä kuin sen kritisoiminen samoilla syillä.
Suurimmat ongelmat lastenkirjallisuudesta puhuttaessa ovat sen aliarviointi ja aliarvostus; suuri osa kriitikoista lukee kirjallisuutta, joka on suunnattu lapsille siitä alkuasetelmasta, että se ei voi sisältää mitään merkitsevää, jotain, joka olisi lähemmän tarkastelun arvoista. Lisäksi se, että kirjaa myydään kymmeniä miljoonia kappaleita riittää useimmille syyksi teoksen ohittamiseen puhuttaessa kirjallisuuden klassikoista.
Lastenkirjallisuus ei itse asiassa ole lasten omaa vaan näitä kirjoja tuottavat, arvostelevat ja arvottavat aikuiset. He sanelevat, mitä lasten tulisi lukea, mikä on "hyvää" lastenkirjallisuutta ja mitkä aiheet eivät ole sopivia näihin kirjoihin. Potter-kirjojen tarkastelulla pyrin osoittamaan, kuinka tämä erittäin suosittu (lasten)kirjasarja voi sisältää terävääkin yhteiskuntakritiikkiä, käsitellä vaikeita aiheita ja olla realistinen. Näin ollen, se että miljoonat lapset, jotka muuten eivät koskisikaan kirjaan, lukevat 500-sivuisen teoksen muutamassa päivässä, ei välttämättä johdu ainoastaan sitä, että se olisi "helppo" lukea.
Asiasanat: Harry Potter, lastenkirjallisuus