Käännöstehtävien nousu, tuho ja uudelleenmäärittely - käännösharjoitukset lukion englannin kielen oppikirjoissa
KELTTO, PAULA (2006)
KELTTO, PAULA
2006
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-02-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15422
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15422
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tutkimuskohteena ovat lukion englannin oppikirjojen käännösharjoitukset. Miten ne eroavat aiempien vuosikymmenien käännösharjoituksista, millaisia ne ovat käännöstieteilijän näkökulmasta ja mikä on niiden tarkoitus? Pinttyneitä käsityksiä käännösharjoituksista on paljon, mutta varsinaista tutkimusta asiasta ei ole tehty. Tutkimuksen lähtökohtana on käännösharjoituksen kaksiosainen määritelmä: tutkittavaa aihetta tarkastellaan sekä kirjojen tarjoamasta että käännöstieteen näkökulmasta.
Tutkielmassa tarkastellaan englanninkielen opetuksen kehittymistä ja pohditaan niitä syitä, jotka johtivat kääntämisen hylkäämiseen kielen opiskelun välineenä. Erityisesti tarkastellaan kielioppi käännös -menetelmää. Lisäksi tutustutaan kielen opiskelun nykypäivään: mitkä ovat opetuksen tavoitteet ja mihin suuntaan opetusta ollaan kehittämässä? Myös käännöstieteen kehityksen päävaiheet on selvitetty.
Tutkimusaineisto koostuu kolmesta lukion englannin oppikirjasta sekä niihin liittyvistä opettajan oppaista. Kirjat ovat Otavan kustantama Culture Café, Tammen English United ja WSOY:n In Touch. Kirjoja tarkastellaan yhdeksän tutkimuskysymyksen avulla, joiden pohjalta käännösharjoituksista on pystytty muodostamaan tilastotietoa analyysin ja pohdinnan tueksi.
Tutkimuksessa havaitaan, että osa vanhoista käännöskäsityksistä elää vielä kirjoissa. Käännösharjoitukset eivät ole hävinneet kirjoista tyystin, vaikkei niiden rooli olekaan enää yhtä näkyvä kuin aiempina vuosikymmeninä. Käännösharjoitukset ovat pääasiassa lyhyitä, tarkasti kontrolloituja tehtäviä, eikä niillä pyritä käännöstaidon kehittämiseen vaan kielitaidon kasvattamiseen. Kääntämisen laajempaan käyttöön opetuksessa on kuitenkin mahdollisuuksia.
Asiasanat: käännösharjoitus, oppikirjatutkimus, kieltenopetus
Tutkielmassa tarkastellaan englanninkielen opetuksen kehittymistä ja pohditaan niitä syitä, jotka johtivat kääntämisen hylkäämiseen kielen opiskelun välineenä. Erityisesti tarkastellaan kielioppi käännös -menetelmää. Lisäksi tutustutaan kielen opiskelun nykypäivään: mitkä ovat opetuksen tavoitteet ja mihin suuntaan opetusta ollaan kehittämässä? Myös käännöstieteen kehityksen päävaiheet on selvitetty.
Tutkimusaineisto koostuu kolmesta lukion englannin oppikirjasta sekä niihin liittyvistä opettajan oppaista. Kirjat ovat Otavan kustantama Culture Café, Tammen English United ja WSOY:n In Touch. Kirjoja tarkastellaan yhdeksän tutkimuskysymyksen avulla, joiden pohjalta käännösharjoituksista on pystytty muodostamaan tilastotietoa analyysin ja pohdinnan tueksi.
Tutkimuksessa havaitaan, että osa vanhoista käännöskäsityksistä elää vielä kirjoissa. Käännösharjoitukset eivät ole hävinneet kirjoista tyystin, vaikkei niiden rooli olekaan enää yhtä näkyvä kuin aiempina vuosikymmeninä. Käännösharjoitukset ovat pääasiassa lyhyitä, tarkasti kontrolloituja tehtäviä, eikä niillä pyritä käännöstaidon kehittämiseen vaan kielitaidon kasvattamiseen. Kääntämisen laajempaan käyttöön opetuksessa on kuitenkin mahdollisuuksia.
Asiasanat: käännösharjoitus, oppikirjatutkimus, kieltenopetus