Maisterin avainkompetenssit - Opetussuunnitelma akateemista asiantuntijuutta rakentamassa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan maisterin avainkompetensseja eli akateemisia yleistaitoja ja työelämätaitoja sekä niiden rakentamista kandidaatin ja maisterin tutkintojen opetussuunnitelmissa neljässä suomalaisessa kasvatustieteiden tiedekunnassa.

Tutkimuskysymystä lähestytään aluksi teoreettisella tarkastelulla, jossa avainkompetenssit erotetaan ammattispesifeistä kompetensseista ja metakompetensseista omaksi tutkimuskohteekseen. Kontekstista riippumattomat avainkompetenssit määritellään henkilökohtaisiksi opittavissa oleviksi ominaisuuksiksi, jotka edistävät yksilön sosiaalistumista eri toimintaympäristöihin ja yhteisöihin. Avainkompetenssien hallitseminen yhdessä ammatillisen tiedon ja metakompetenssien kanssa tukee yksilön jatkuvaa ja tasapainoista kasvua akateemiseksi asiantuntijaksi.

Avainkompetenssien rakentamista tutkitaan sosiokognitiivisen konstruktivismin ja kontekstuaalisuuden viitekehyksessä informaation muuttumisena tiedon eri muotojen kautta osaamiseksi ja asiantuntijuudeksi. Teorialähtöisessä sisällönanalyysissä käytetään sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusotetta. Opetussuunnitelmia tutkitaan suhteessa kansainvälisten kompetenssitutkimusten pohjalta laadittuihin avainkompetenssikategorioihin (elämänhallintataidot, vuorovaikutus- ja kommunikointitaidot, asiantuntijataidot, tutkijan taidot, eettiset taidot ja instrumentaaliset taidot).

Opetussuunnitelma-analyysi osoittaa, että yliopistokoulutus tuottaa eniten tutkijan taitoja, instrumentaalisiin taitoihin kuuluvaa suullista ja kirjallista kielitaitoa sekä asiantuntijataitoja, joista erityisesti nousevat esiin ihmisten ja tehtävien johtamistaidot. Sen sijaan suuri osa elämänhallintataidoista sekä vuorovaikutus- ja kommunikointitaidoista jää opetussuunnitelmissa vähäisille maininnoille.

Tarkastelu osoittaa tyypillisen opetussuunnitelman olevan rakenteeltaan ja ilmaisuiltaan osin hajanainen, minkä vuoksi siitä on vaikea hahmottaa osaamisen rakentamispolkua. Hahmottamista edistää analyysin tuloksena kehitetty malli akateemisen tutkinnon tuottamista avainkompetensseista, asiantuntijaksi kasvamisen poluista ja oppimisen kontekstista. Mallin tavoitteena on herättää opiskelijan reflektiotaitoja ja kykyä hyödyntää opetussuunnitelmaa suunnitteluasiakirjana ja ennen muuta oman oppimisensa tukena. Malli antaa myös ajatuksia ja työkaluja opetussuunnitelman tehokkaaseen käyttöön pedagogisena ohjausvälineenä.

Hakutermit:

asiantuntijuus, avainkompetenssi, kompetenssi, opetussuunnitelma, sisällönanalyysi

Abstract

The purpose of the study is to define Master’s key competencies i.e. generic academic skills and transferable job skills and to describe how they are developed in Bachelor’s and Master’s degree curricula in four faculties of Education in Finnish universities.

The research question is approached first through a theoretical study of the concepts of key competence, work specific competence and metacompetence. The objective is to define specific features of the concept of key competence for the research purpose at hand. Context-free key competencies are understood as personal skills and abilities that can be acquired. They further the individual’s process of socialisation to the work environment and community. Mastering these competencies concurrently with professional knowledge and metacompetencies will support the individual’s continuous and harmonious growth into an academic expert.

The development of key competencies is examined as a transformation process of information through various forms of knowledge to expertise and know-how in the framework of sociocognitive constructivism and contextuality. The study is a theory-based content analysis including both quantitative and qualitative approaches. The curricula are studied in relation to key competence categories (self-management competencies, interpersonal communication competencies, expert competencies, research competencies, ethical competencies and instrumental competencies) formed on the basis of international research on competencies.

The curriculum analysis shows that university education fosters especially research competencies, oral and written language skills which belong to instrumental competencies, as well as expert competencies, of which the most prominent ones are management and leadership skills. Most of self-management and interpersonal communication competencies, on the other hand, have received little attention in the curricula.

The study of curricula context showed a typical curriculum being structured incoherently, with wide variation in the expressions used, making it difficult to outline the pathway to expertise. To facilitate the process a model consisting of key competencies, pathways to expertise and learning context at the university has been developed as a result of this study. The aim of the model is to promote the student’s reflexivity and his/her ability to use the curriculum not only as an administrative document but especially as a learning guide. At the same time the model provides ideas and tools for the effective use of the curriculum as a pedagogical tool for guidance.

Key words: expertise, key competence, competence, curriculum, content analysis