Viisi kertomusta synnytyslaulusta – Oma ääni antautumisen ja hallinnan välineenä synnytyksessä ja raskausaikana
TÄHTI, TARU (2006)
2006
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-02-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15410
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15410
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on Hilkka-Liisa Vuoren opettama synnytyslaulu eli oman äänen käyttäminen raskausaikana ja synnytyksessä. Olen lähestynyt aihetta tutustumalla viiden Vuoren synnytyslaulukurssia käyneen naisen kokemuksiin laulamisesta. Aineiston olen koonnut sähköpostikyselyjen ja yhden haastattelun avulla.
Näkökulmanani on ollut keskittyä äitiin itsenäisenä yksilönä, joka tekee synnytyslaulun kautta mu-siikillisia valintoja arjessaan ja muokkaa näillä valinnoilla omaa identiteettiään. Tähän tukeutuen olen etsinyt aineistosta vastauksia kysymykseen ”Miksi äidit lauloivat?” Löysin äitien kertomuksista seitsemän laulullista funktiota: 1) Ääni auttoi naisia omaan kehoon tutustumisessa sekä kehon hyväksymisessä. 2) Oma ääni oli tuleville äideille itse valittu, luonnonmukainen ja konkreettinen väline, jonka avulla he valmistautuivat synnytykseen. 3) Ääni auttoi äitejä rentoutumaan raskaana ollessa sekä itse synnytystilanteessa rentouttamalla lihasjännityksiä ja rauhoittamalla levotonta ja pelokasta mieltä. 4) Ääni auttoi naisia keskittymään synnyttämiseen ja helpotti siten supistuksien kanssa yhdessä työskentelemistä. 5) Oma ääni toimi pakopaikkana, jonne äiti saattoi paeta kehostaan synnytyskipujen käydessä kestämättömiksi. 6) Laulamisen avulla äidit vahvistivat itsessään valmiina olevaa äidillisyyttä sekä kokivat synnytyslauluryhmässä yhteyttä toisiin äiteihin. 7) Äänen kautta äidit saattoivat olla yhteydessä korkeampiin voimiin, elämän pyhyyteen.
Haastattelemieni äitien kokemuksissa oli monia yhteisiä piirteitä. Toisaalta myös eroja oli runsaasti, sillä jokainen äiti käytti ääntään omasta viitekehyksestään lähtien. Näen synnytyslaulun olleen äideille oleellinen oman elämän hallinnan välineenä. Tälle tavalle hallita elämäänsä on ollut ominaista, että hallitseminen tapahtuu antautumisen kautta. Hallinnan tunne on tärkeä naisen identiteetin muodostamisen ja omien voimavarojen hyödyntämisen kannalta. Itsensä äänellinen ilmaiseminen voi auttaa ihmistä myös laajemmin oman mielipiteensä löytämisessä sekä sen yhteisöllisessä esille tuomisessa. Esittelen työssäni myös sitä, kuinka Hilkka-Liisa Vuoren taustalla vaikuttava kristinuskon äitikuva, perinteinen suomalainen äitikuva sekä uudenlainen postfeministinen kuva äidistä kohtaavat toisensa synnytyslaulussa kiinnostavalla tavalla.
Näkökulmanani on ollut keskittyä äitiin itsenäisenä yksilönä, joka tekee synnytyslaulun kautta mu-siikillisia valintoja arjessaan ja muokkaa näillä valinnoilla omaa identiteettiään. Tähän tukeutuen olen etsinyt aineistosta vastauksia kysymykseen ”Miksi äidit lauloivat?” Löysin äitien kertomuksista seitsemän laulullista funktiota: 1) Ääni auttoi naisia omaan kehoon tutustumisessa sekä kehon hyväksymisessä. 2) Oma ääni oli tuleville äideille itse valittu, luonnonmukainen ja konkreettinen väline, jonka avulla he valmistautuivat synnytykseen. 3) Ääni auttoi äitejä rentoutumaan raskaana ollessa sekä itse synnytystilanteessa rentouttamalla lihasjännityksiä ja rauhoittamalla levotonta ja pelokasta mieltä. 4) Ääni auttoi naisia keskittymään synnyttämiseen ja helpotti siten supistuksien kanssa yhdessä työskentelemistä. 5) Oma ääni toimi pakopaikkana, jonne äiti saattoi paeta kehostaan synnytyskipujen käydessä kestämättömiksi. 6) Laulamisen avulla äidit vahvistivat itsessään valmiina olevaa äidillisyyttä sekä kokivat synnytyslauluryhmässä yhteyttä toisiin äiteihin. 7) Äänen kautta äidit saattoivat olla yhteydessä korkeampiin voimiin, elämän pyhyyteen.
Haastattelemieni äitien kokemuksissa oli monia yhteisiä piirteitä. Toisaalta myös eroja oli runsaasti, sillä jokainen äiti käytti ääntään omasta viitekehyksestään lähtien. Näen synnytyslaulun olleen äideille oleellinen oman elämän hallinnan välineenä. Tälle tavalle hallita elämäänsä on ollut ominaista, että hallitseminen tapahtuu antautumisen kautta. Hallinnan tunne on tärkeä naisen identiteetin muodostamisen ja omien voimavarojen hyödyntämisen kannalta. Itsensä äänellinen ilmaiseminen voi auttaa ihmistä myös laajemmin oman mielipiteensä löytämisessä sekä sen yhteisöllisessä esille tuomisessa. Esittelen työssäni myös sitä, kuinka Hilkka-Liisa Vuoren taustalla vaikuttava kristinuskon äitikuva, perinteinen suomalainen äitikuva sekä uudenlainen postfeministinen kuva äidistä kohtaavat toisensa synnytyslaulussa kiinnostavalla tavalla.