Rautatie ja sen vaarat osana lasten ympäristöä
MÄKITALO, SANNA-RIIA (2006)
MÄKITALO, SANNA-RIIA
2006
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15399
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15399
Tiivistelmä
Kuljetustehtävänsä vuoksi rautatiet sijaitsevat yleensä lähellä ihmisyhteisöjä ja muodostavat siksi tärkeän osan sitä ympäristöä, jossa lapset toimivat. Tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää sitä, miten rautatie jäsentyy lasten maailmaan, miten lapset jäsentävät rautateihin liittyviä vaaroja ja millaista vaarojen hallintakeinoja he käyttävät omassa toiminnassaan. Vaarojen ja hallintakeinojen konstruktiot sekä lapsen käsitys omasta toimijuudestaan vaikuttavat siihen, millaisia toiminnan tarjoumia lapset havaitsevat ja hyödyntävät rautatieympäristössä.
Tutkimuksessa aihetta lähestyttiin James J. Gibsonin ekologisen havaintopsykologian ja erityisesti affordanssin käsitteen sekä sosiologisten riskikäsitysten tarjoamien ymmärrysvälineiden kautta. Tutkimus sijoittuu sosiologisen lapsuuden tutkimuksen kenttään. Tutkimusaineisto kerättiin neljällä ala-asteella kunnissa, jotka erosivat toisistaan kokonsa ja rautatieliikenteen määrän suhteen. Peruskoulun ala-asteen toisen ja viidennen luokan oppilaat kirjoittivat yhteensä 151 kirjoitelmaa suhteestaan rautatiehen ja sen vaaroihin. Aineiston analyysissa hyödynnettiin narratiivista tutkimusotetta ja sisäisen tarinan käsitettä sekä kvalitatiivista sisällönanalyysia. Analyysin pohjalta aineistosta muodostettiin neljä toimintaperustaista tyyppikuvausta. Vaaran ja hallintakeinojen konstruktiot sekä vastuun attribuointi eroavat toisistaan kuvausten välillä, joten jokaisessa kuvauksessa rautatieympäristö ja rautatieliikenne tarjoavat lapselle erilaisia toiminnallisia merkityksiä. Tyyppikuvaukset nimettiin itsenäiseksi selviytyjäksi, nuoreksi kapinalliseksi, kiltiksi lapseksi sekä järkeväksi kannanottajaksi.
Itsenäinen selviytyjä liikkuu itsenäisesti ottaen vastuun omasta turvallisuudestaan tiedostaen samalla, että todellisuuden kaikkia ulottuvuuksia ei voi omalla toiminnallaan kontrolloida. Nuorelle kapinalliselle rautatieympäristö tarjoaa vaaran välityksellä jännitystä. Nuori kapinallinen kokee hallitsevansa vaaraa oman toimintansa kautta. Kiltille lapselle rautatie on tuttu lähinnä sosiaalisten normien kautta. Säännöt piirtävät kiltille lapselle toiminnan rajat, jolloin rautatie näyttäytyy hahmottomana vaarana ja kiellettynä alueena, jota kiltti lapsi välttää kokonaisuudessaan. Järkevä kannanottaja noudattaa sääntöjä, koska hän pitää niitä järkevinä. Koska kaikki ihmiset eivät hänen mielestään kuitenkaan toimi järkevästi, hän pitää parhaana ratkaisuna vaaran hallintavastuun siirtämistä yhteisölle ja infrastruktuurin haltijalle.
Hakutermit:
rautatie, lapsuuden tutkimus, vaara, affordanssi, sisäinen tarina
Tutkimuksessa aihetta lähestyttiin James J. Gibsonin ekologisen havaintopsykologian ja erityisesti affordanssin käsitteen sekä sosiologisten riskikäsitysten tarjoamien ymmärrysvälineiden kautta. Tutkimus sijoittuu sosiologisen lapsuuden tutkimuksen kenttään. Tutkimusaineisto kerättiin neljällä ala-asteella kunnissa, jotka erosivat toisistaan kokonsa ja rautatieliikenteen määrän suhteen. Peruskoulun ala-asteen toisen ja viidennen luokan oppilaat kirjoittivat yhteensä 151 kirjoitelmaa suhteestaan rautatiehen ja sen vaaroihin. Aineiston analyysissa hyödynnettiin narratiivista tutkimusotetta ja sisäisen tarinan käsitettä sekä kvalitatiivista sisällönanalyysia. Analyysin pohjalta aineistosta muodostettiin neljä toimintaperustaista tyyppikuvausta. Vaaran ja hallintakeinojen konstruktiot sekä vastuun attribuointi eroavat toisistaan kuvausten välillä, joten jokaisessa kuvauksessa rautatieympäristö ja rautatieliikenne tarjoavat lapselle erilaisia toiminnallisia merkityksiä. Tyyppikuvaukset nimettiin itsenäiseksi selviytyjäksi, nuoreksi kapinalliseksi, kiltiksi lapseksi sekä järkeväksi kannanottajaksi.
Itsenäinen selviytyjä liikkuu itsenäisesti ottaen vastuun omasta turvallisuudestaan tiedostaen samalla, että todellisuuden kaikkia ulottuvuuksia ei voi omalla toiminnallaan kontrolloida. Nuorelle kapinalliselle rautatieympäristö tarjoaa vaaran välityksellä jännitystä. Nuori kapinallinen kokee hallitsevansa vaaraa oman toimintansa kautta. Kiltille lapselle rautatie on tuttu lähinnä sosiaalisten normien kautta. Säännöt piirtävät kiltille lapselle toiminnan rajat, jolloin rautatie näyttäytyy hahmottomana vaarana ja kiellettynä alueena, jota kiltti lapsi välttää kokonaisuudessaan. Järkevä kannanottaja noudattaa sääntöjä, koska hän pitää niitä järkevinä. Koska kaikki ihmiset eivät hänen mielestään kuitenkaan toimi järkevästi, hän pitää parhaana ratkaisuna vaaran hallintavastuun siirtämistä yhteisölle ja infrastruktuurin haltijalle.
Hakutermit:
rautatie, lapsuuden tutkimus, vaara, affordanssi, sisäinen tarina