Yhteistoiminnallisuuden ja toimijoiden positioiden muodostuminen lennonjohtohenkilöstön ryhmähaastatteluissa
HANNILA, PÄIVI (2006)
HANNILA, PÄIVI
2006
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15389
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15389
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen lennonjohtohenkilöstön yhteistyötä ja lennonjohtotyötä tekevien toimijoiden subjektipositioiden rakentumista haastattelupuheessa. Työn teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi, eli tutkin yhteistoiminnallisuuden jäsentymistä sosiaalisesti rakentuneena todellisuutena.
Tutkielmani empiirisen aineiston keräsin kuuden ryhmähaastattelun kautta. Haastattelut olivat teemahaastatteluja ja niihin osallistui neljä lennonjohtohenkilöstöä edustavaa ammattiryhmää omina haastatteluryhminään: lennonjohtajia (kaksi ryhmää), lennonjohtoapulaisia (yksi ryhmä), vuoroesimiehiä (kaksi ryhmää) ja lennonjohtokouluttajia (yksi ryhmä). Aineistoni koostuu lennonjohtokouluttajien haastattelua lukuun ottamatta aluelennonjohdossa tehdyistä haastatteluista.
Aineiston analyysissä sovellan diskurssianalyyttistä tutkimusmetodia. Jäsennän aineistoani position käsitteen avulla. Tämä käsite kohdistaa huomion lähinnä vuorovaikutuksen muotoon. Samalla kiinnostukseni kohdistuu myös sisällölliseen, niihin merkityksiin, jotka jäsentyvät osaksi puhujan positiota ja siihen, millaista yhteistyötä erilaisten positioiden jäsentäminen tuottaa.
Aineistolle esittämäni tutkimusongelma koskee sitä, millaiseksi yhteistyö ja toimijoiden positiot rakentuvat lennonjohtohenkilöstön omakohtaisessa puheessa. Tätä laajempaa tutkimusongelmaa lähestyn neljän erityiskysymyksen tai kysymysparin avulla. 1. Millä tavoin lennonjohtohenkilöstö ryhmänä merkityksellistää työnsä yhteisöllisyyttä ja tiimityöluonnetta? Millaisia positioita he samalla ryhmänä tuottavat työn eri osapuolille, itselleen ja muille? 2. Millaisia positioita lennonjohtohenkilöstö ryhmänä rakentaa itselleen ja samalla muille omassa työyksikössään? Millä tavoin he ryhmänä merkityksellistävät toimijoiden välistä yhteistyötä samassa yksikössä? 3. Millaisia positioita lennonjohtotyötä tekevät ammattiryhmät rakentavat omalle ja muille ammattiryhmille? Millä tavoin he ryhmänä merkityksellistävät eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä? 4. Millaisia positioita lennonjohtohenkilöstö ryhmänä rakentaa omalle ja toisille lennonjohtoyksiköille? Millä tavoin he ryhmänä merkityksellistävät eri lennonjohtoyksiköiden välistä yhteistyötä? Tarkastelen yhteistoiminnallisuuden rakentumista siis neljällä eri tasolla, ensin yleisesti, sitten yksilöiden, ammattiryhmien ja lopuksi eri työyksiköiden tasolla.
Aineiston analyysin pohjalta voi sanoa, että lennonjohtohenkilöstö puhuu työstään toisaalta tiimityönä ja toisaalta yksilötyönä sekä itsestään toisaalta hyvinä tiimipelaajina ja toisaalta itsenäisinä oman vastuualueensa hoitajina. Yksilöiden välisiä suhteita he jäsentävät toisaalta moralisoivina, korrektia ja sosiaalisesti hyväksyttyä työsuoritusta hakevina ja vaativina, mutta toisaalta myös toisia toimijoita kunnioittavina ja ymmärtävinä. Samalla he identifioivat itsensä työn asiantuntijoiksi tai ymmärtäväisiksi kanssatyöntekijöiksi. Ammattiryhmien välisissä suhteissa näyttäytyy toisaalta institutionaalinen vahva hierarkia ja toisaalta pyrkimys ryhmien väliseen konsensukseen ja tasavertaisuuteen. Toimijat pyrkivät näyttäytymään työn joko ammatillisina tai asiantuntevina hoitajina, eivätkä halua asemoitua hierarkkisiin suhteisiin tai niiden tuottajiksi. Lennonjohtoyksiköiden välinen suhde muistuttaa hieman ammattiryhmien välisiä suhteita. Yksiköiden välisestä yhteistyöstä puhutaan toisaalta konfliktisina ja toista osapuolta ymmärtämättöminä ja toisaalta tasavertaisina, molemminpuolisina ymmärtämisvaikeuksia sisältävinä. Samalla omalle ja toisille yksiköille tuotetaan monenlaisia positioita kuitenkin niin, että oma positio korostuu positiivisimpana hyvin yleisinhimilliseen tapaan.
Kaiken kaikkiaan identifioimani erilaiset positiot ja puheen teemat tuottavat kuvan siitä, että lennonjohtohenkilöstö pyrkii niin oman asemansa ja roolinsa ajamiseen ja roolissaan menestymiseen asiantuntijana kuin myös tiimityöhön, konsensukseen ja hyvään yhteisöllisyyteen. Näyttää myös siltä, että lennonjohtokulttuurissa institutionaalisesti määritellyt asemat sekä säännöt, ohjeistukset ja määräykset koskien eri toimijoita ja toimijaryhmiä saattavat myös toisinaan lukita dynaamista yhteistoimintaa. Tähän viittaa identifioimani puhe kiinnittymisestä yksilöllisiin tehtävänkuviin ja vastuisiin sekä autonomisuuteen kuin myös eri ammattiryhmien ja eri lennonjohtoyksikköjen välisiin hierarkkisiin suhteisiin ja raja-aitoihin.
Hakutermit:
yhteistyö, yhteistoiminta, tiimityö, lennonjohto, diskurssianalyysi, identiteetti
Tutkielmani empiirisen aineiston keräsin kuuden ryhmähaastattelun kautta. Haastattelut olivat teemahaastatteluja ja niihin osallistui neljä lennonjohtohenkilöstöä edustavaa ammattiryhmää omina haastatteluryhminään: lennonjohtajia (kaksi ryhmää), lennonjohtoapulaisia (yksi ryhmä), vuoroesimiehiä (kaksi ryhmää) ja lennonjohtokouluttajia (yksi ryhmä). Aineistoni koostuu lennonjohtokouluttajien haastattelua lukuun ottamatta aluelennonjohdossa tehdyistä haastatteluista.
Aineiston analyysissä sovellan diskurssianalyyttistä tutkimusmetodia. Jäsennän aineistoani position käsitteen avulla. Tämä käsite kohdistaa huomion lähinnä vuorovaikutuksen muotoon. Samalla kiinnostukseni kohdistuu myös sisällölliseen, niihin merkityksiin, jotka jäsentyvät osaksi puhujan positiota ja siihen, millaista yhteistyötä erilaisten positioiden jäsentäminen tuottaa.
Aineistolle esittämäni tutkimusongelma koskee sitä, millaiseksi yhteistyö ja toimijoiden positiot rakentuvat lennonjohtohenkilöstön omakohtaisessa puheessa. Tätä laajempaa tutkimusongelmaa lähestyn neljän erityiskysymyksen tai kysymysparin avulla. 1. Millä tavoin lennonjohtohenkilöstö ryhmänä merkityksellistää työnsä yhteisöllisyyttä ja tiimityöluonnetta? Millaisia positioita he samalla ryhmänä tuottavat työn eri osapuolille, itselleen ja muille? 2. Millaisia positioita lennonjohtohenkilöstö ryhmänä rakentaa itselleen ja samalla muille omassa työyksikössään? Millä tavoin he ryhmänä merkityksellistävät toimijoiden välistä yhteistyötä samassa yksikössä? 3. Millaisia positioita lennonjohtotyötä tekevät ammattiryhmät rakentavat omalle ja muille ammattiryhmille? Millä tavoin he ryhmänä merkityksellistävät eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä? 4. Millaisia positioita lennonjohtohenkilöstö ryhmänä rakentaa omalle ja toisille lennonjohtoyksiköille? Millä tavoin he ryhmänä merkityksellistävät eri lennonjohtoyksiköiden välistä yhteistyötä? Tarkastelen yhteistoiminnallisuuden rakentumista siis neljällä eri tasolla, ensin yleisesti, sitten yksilöiden, ammattiryhmien ja lopuksi eri työyksiköiden tasolla.
Aineiston analyysin pohjalta voi sanoa, että lennonjohtohenkilöstö puhuu työstään toisaalta tiimityönä ja toisaalta yksilötyönä sekä itsestään toisaalta hyvinä tiimipelaajina ja toisaalta itsenäisinä oman vastuualueensa hoitajina. Yksilöiden välisiä suhteita he jäsentävät toisaalta moralisoivina, korrektia ja sosiaalisesti hyväksyttyä työsuoritusta hakevina ja vaativina, mutta toisaalta myös toisia toimijoita kunnioittavina ja ymmärtävinä. Samalla he identifioivat itsensä työn asiantuntijoiksi tai ymmärtäväisiksi kanssatyöntekijöiksi. Ammattiryhmien välisissä suhteissa näyttäytyy toisaalta institutionaalinen vahva hierarkia ja toisaalta pyrkimys ryhmien väliseen konsensukseen ja tasavertaisuuteen. Toimijat pyrkivät näyttäytymään työn joko ammatillisina tai asiantuntevina hoitajina, eivätkä halua asemoitua hierarkkisiin suhteisiin tai niiden tuottajiksi. Lennonjohtoyksiköiden välinen suhde muistuttaa hieman ammattiryhmien välisiä suhteita. Yksiköiden välisestä yhteistyöstä puhutaan toisaalta konfliktisina ja toista osapuolta ymmärtämättöminä ja toisaalta tasavertaisina, molemminpuolisina ymmärtämisvaikeuksia sisältävinä. Samalla omalle ja toisille yksiköille tuotetaan monenlaisia positioita kuitenkin niin, että oma positio korostuu positiivisimpana hyvin yleisinhimilliseen tapaan.
Kaiken kaikkiaan identifioimani erilaiset positiot ja puheen teemat tuottavat kuvan siitä, että lennonjohtohenkilöstö pyrkii niin oman asemansa ja roolinsa ajamiseen ja roolissaan menestymiseen asiantuntijana kuin myös tiimityöhön, konsensukseen ja hyvään yhteisöllisyyteen. Näyttää myös siltä, että lennonjohtokulttuurissa institutionaalisesti määritellyt asemat sekä säännöt, ohjeistukset ja määräykset koskien eri toimijoita ja toimijaryhmiä saattavat myös toisinaan lukita dynaamista yhteistoimintaa. Tähän viittaa identifioimani puhe kiinnittymisestä yksilöllisiin tehtävänkuviin ja vastuisiin sekä autonomisuuteen kuin myös eri ammattiryhmien ja eri lennonjohtoyksikköjen välisiin hierarkkisiin suhteisiin ja raja-aitoihin.
Hakutermit:
yhteistyö, yhteistoiminta, tiimityö, lennonjohto, diskurssianalyysi, identiteetti