Työntekijöiden kertomaa - lainrikkoja asiakkaana

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani sitä millaiseksi hyvinvointipalveluiden tarjoajat kuvaavat lainrikkoja-asiakkaita ja miten he vastaavat asiakkaiden palvelutarpeeseen. Lähestyn lainrikkojuutta sosiaalipoliittisesta näkökulmasta. Teoreettisessa osassa tarkastelen lainrikkoja -käsitettä aikaisempien käyttöyhteyksien kautta ja nostan lainrikkojan määrittelyssä esiin kaksi ulottuvuutta: rikolliset teot sekä marginaalisuuden suhteessa palvelujärjestelmään. Lainrikkoja -käsitteen käyttö erilaisissa yhteyksissä on yleistynyt viime vuosina, mutta käsitettä ei ole aiemmin määritelty. Lisäksi tarkastelen asiakkuutta sekä palvelujärjestelmää seuraamusjärjestelmän ja normaalipalveluiden näkökulmasta. Huomioni kohdistui ennen muuta normaalipalveluihin. Lisäksi tuon esiin aikaisempaa tutkimustietoa huono-osaisista rikollisista. Käyttämäni aineistoni koostuu 18:sta kuvitteellisesta tarinasta, joita ovat tuottaneet eri alojen ammattilaiset. Aineiston tuottamisen tavassa on paljon yhteneviä piirteitä eläytymismenetelmän kanssa. Olen tulkinnut aineistoa ymmärtävän luennan idealla, joka on läheisessä yhteydessä narratiivisuuteen.

Aineistossani lainrikkoja kuvataan elämän eri alueiden ongelmien kautta. Lainrikkojat ovat tyypillisesti yhteisasiakaita. Työntekijät rakentavat asiakkaan normaaliutta ja kuvaukset asiakkaan rikollisesta taustasta puuttuvat lähes kokonaan. Työntekijät korostavat asiakkaiden tasa-arvoista kohtaamista, jolloin asiakkaan yksilölliset piirteet jäävät taka-alalle. Lainrikkojan rikollisen puolen tullessa ilmi palvelun kuluessa, se joissakin tapauksissa syvensi asiakkaan marginaalista asemaa palvelussa. Lainrikkoja-asiakkaiden palvelutarpeet ovat moninaisia ja näiden palvelutarpeiden tunnistamisella kuin myös tunnistamatta jättämisellä on asiakkuuden kannalta seurauksensa. Lainrikkoja-asiakaita ei ole nostettu palveluissa erityistä osaamista tai erityisiä palveluita tarvitsevaksi asiakasryhmäksi eikä ryhmäksi, joka pitäisi erityisesti tunnistaa ja huomioida. Eri viranomaiset lähestyvät rikostaustaisia asiakkaita erilaisista lähtökohdista käsin. Normaalipalveluissa huomion ensisijaisena kohteena ovat asiakkaan elämän eri ongelmat ja asiakkaan auttamisessa nousee esiin palveluohjauksen tarve. Tarve normaalipalveluiden kehittämiseen lainrikkoja-asiakkaille nousee kahdelta suunnalta: palvelutarpeen kokonaisuudessa seuraamusjärjestelmän palvelut ovat vain pieni osa ja toisaalta seuraamusjärjestelmä suuntautuu yhä enemmän rangaistusten toimeenpanoon. Sosiaaliselle konstruktionismille on tyypillistä asioiden nimeäminen sosiaaliseksi ongelmaksi. Nimeämällä tietynlaiset asiakkaat lainrikkojiksi, heidän asemaansa asiakkaina voidaan kohdistaa yhteiskunnallisia vaatimuksia. Nimeämällä lainrikkoja-asiakkaat voidaan ajatella, että tällöin näille asiakkaille on tunnusomaista tietyt piirteet ja heidän asiakkuutensa aikana tietyt asiat tulee huomioida.

Hakutermit:

rikos, rikollisuus, lainrikkoja, marginaalisuus, asiakkuus