Karjaan sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön hyvinvointi: uupumusasteinen väsymys ja työolot
RÄISÄNEN, SAARA (2006)
2006
Yrityksen hallinto - Management and Organisation
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-02-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15383
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15383
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen aiheena oli Karjaan kunnan sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön hyvinvointi. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata henkilöstön uupumusasteisen väsymyksen yleisyyttä ja työoloja. Lisäksi tutkittiin työolotekijöiden yhteyttä uupumusasteiseen väsymykseen. Henkilöstöltä myös tiedusteltiin, onko työpaikalla panostettu riittävästi henkistä hyvinvointia edistävään toimintaan. Henkistä hyvinvointia edistävä toiminta on osa työkykyä ylläpitävää toimintaa.
Karjaan kunta on mukana neljän kunnan peruspalvelujen kokonaisvaltaisessa tutkimushankkeessa, joka kuuluu Suomen Akatemian nelivuotiseen terveydenhuoltotutkimuksen tutkimusohjelmaan (TERTTU). Vuosien 1999-2007 aikana toteutettavan hankkeen tarkoituksena on arvioida kuntien tuotantomallien tuloksellisuutta. Tämä pro gradu -tutkielma perustuu hankkeen valmiiksi kerättyyn tutkimusaineistoon. Aineisto kerättiin strukturoiduilla kyselylomakkeilla huhtikuussa vuonna 2002. Kyselyyn vastasi 175 henkilöä, eli vastausprosentti oli 54 %. Aineistoa analysoitiin tilastollisilla menetelmillä, kuten yksisuuntaisella varianssianalyysilla ja lisäävän menettelyn regressioanalyysilla.
Työuupumuksen keskeisenä oireena pidettyä uupumusasteista väsymystä kuvattiin Maslachin ja Leiterin (1981b) kehittämällä MBI-kyselymenetelmällä, jota Kalimo (1993) on muokannut. Lähes puolet (47,1 %) tutkimukseen osallistuneista henkilöistä voi hyvin, sillä heillä oli korkeintaan harvoin hyvinvoinnin häiriötilan oireita. Vastaajista 38,5 %:lla oli lievää ja 14,4 %:lla vakavaa uupumusasteista väsymystä.
Henkilöstön työolot olivat melko hyvät. Korrelaatioanalyysi osoitti, että työn laadulliset ja määrälliset vaatimukset, työhön liittyvät vaikutusmahdollisuudet, palkitseminen, työtovereilta ja lähiesimieheltä saatu sosiaalinen tuki sekä johtamisen oikeudenmukaisuus olivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen. Työn monipuolisuuden ja uupumusasteisen väsymyksen välinen yhteys oli tilastollisesti suuntaa antava. Mitä suuremmat työn psyykkiset vaatimukset olivat, sitä enemmän koettiin uupumusasteista väsymystä. Muut työolotekijät eli työn voimavarat olivat käänteisessä yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen: mitä paremmat työolot olivat, sitä vähemmän koettiin uupumusasteista väsymystä. Regressioanalyysin mukaan hyvinvointia selittivät tilastollisesti erittäin merkitsevästi työn määrälliset vaatimukset ja palkitseminen, tilastollisesti merkitsevästi työn laadulliset vaatimukset ja tilastollisesti melkein merkitsevästi johtamisen oikeudenmukaisuus. Tutkimustulokset tukivat Karasekin ja Theorellin (1990) sekä Maslachin ja Leiterin (1997) teoreettisia malleja.
Vastaajien mielestä henkistä hyvinvointia edistävää toimintaa tarvitaan. Tätä mieltä olivat varsinkin ne vastaajat, joiden hyvinvointi oli alentunut. Saatujen tutkimustulosten avulla voidaan kehittää työkykyä ylläpitävää toimintaa.
Hakutermit:
uupumusasteinen väsymys, työuupumus, työstressi, työkykyä ylläpitävä toiminta
Karjaan kunta on mukana neljän kunnan peruspalvelujen kokonaisvaltaisessa tutkimushankkeessa, joka kuuluu Suomen Akatemian nelivuotiseen terveydenhuoltotutkimuksen tutkimusohjelmaan (TERTTU). Vuosien 1999-2007 aikana toteutettavan hankkeen tarkoituksena on arvioida kuntien tuotantomallien tuloksellisuutta. Tämä pro gradu -tutkielma perustuu hankkeen valmiiksi kerättyyn tutkimusaineistoon. Aineisto kerättiin strukturoiduilla kyselylomakkeilla huhtikuussa vuonna 2002. Kyselyyn vastasi 175 henkilöä, eli vastausprosentti oli 54 %. Aineistoa analysoitiin tilastollisilla menetelmillä, kuten yksisuuntaisella varianssianalyysilla ja lisäävän menettelyn regressioanalyysilla.
Työuupumuksen keskeisenä oireena pidettyä uupumusasteista väsymystä kuvattiin Maslachin ja Leiterin (1981b) kehittämällä MBI-kyselymenetelmällä, jota Kalimo (1993) on muokannut. Lähes puolet (47,1 %) tutkimukseen osallistuneista henkilöistä voi hyvin, sillä heillä oli korkeintaan harvoin hyvinvoinnin häiriötilan oireita. Vastaajista 38,5 %:lla oli lievää ja 14,4 %:lla vakavaa uupumusasteista väsymystä.
Henkilöstön työolot olivat melko hyvät. Korrelaatioanalyysi osoitti, että työn laadulliset ja määrälliset vaatimukset, työhön liittyvät vaikutusmahdollisuudet, palkitseminen, työtovereilta ja lähiesimieheltä saatu sosiaalinen tuki sekä johtamisen oikeudenmukaisuus olivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen. Työn monipuolisuuden ja uupumusasteisen väsymyksen välinen yhteys oli tilastollisesti suuntaa antava. Mitä suuremmat työn psyykkiset vaatimukset olivat, sitä enemmän koettiin uupumusasteista väsymystä. Muut työolotekijät eli työn voimavarat olivat käänteisessä yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen: mitä paremmat työolot olivat, sitä vähemmän koettiin uupumusasteista väsymystä. Regressioanalyysin mukaan hyvinvointia selittivät tilastollisesti erittäin merkitsevästi työn määrälliset vaatimukset ja palkitseminen, tilastollisesti merkitsevästi työn laadulliset vaatimukset ja tilastollisesti melkein merkitsevästi johtamisen oikeudenmukaisuus. Tutkimustulokset tukivat Karasekin ja Theorellin (1990) sekä Maslachin ja Leiterin (1997) teoreettisia malleja.
Vastaajien mielestä henkistä hyvinvointia edistävää toimintaa tarvitaan. Tätä mieltä olivat varsinkin ne vastaajat, joiden hyvinvointi oli alentunut. Saatujen tutkimustulosten avulla voidaan kehittää työkykyä ylläpitävää toimintaa.
Hakutermit:
uupumusasteinen väsymys, työuupumus, työstressi, työkykyä ylläpitävä toiminta