Kunnan toimialarajojen muutos elinkeinopolitiikassa
NIEMI, OLLI (2006)
2006
Kunnallisoikeus - Local Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-02-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15380
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15380
Tiivistelmä
Kunnat voivat ottaa hoitaakseen vapaaehtoisia tehtäviä yleisen toimialan nojalla. Elinkeinopolitiikan harjoittaminen kuuluu kunnan yleiseen tehtäväpiiriin ja se on vakiinnuttanut asemansa siinä. Yleisen toimialan rajoja ei ole säädetty tarkasti. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut jättää säännökseen liikkumavaraa, joka mahdollistaa muun muassa ajallisen joustavuuden. Sen tarkoituksena on ollut taata, että säännös toimii yhteiskunnallisen kehityksen mukana. Yleisen toimialasäännöksen ajallinen joustavuus antaa tutkielmalle oivan lähtökohdan. Tutkimuksen keskeinen tavoite on selvittää, miten kunnan yleisen toimialan rajat ovat muuttuneet kuntien elinkeinopolitiikassa.
Elinkeinotoiminnan tukeminen tuli osaksi kunnallista tehtäväpiiriä käytännössä sotien jälkeen kaupungistumisen voimistuttua. Aluksi elinkeinopolitiikkaa vieroksuttiin kunnan tehtävänä. Kuitenkin välilliset elinkeinotukimuodot vakiintuivat hyvin nopeasti osaksi kunnan tehtäväpiiriä. Suoria tukia alettiin yleisesti käyttää vähitellen yhä enemmän ja 1970-luvun lopulla kunnat alkoivat antaa riskirahoitusta yrityksille osin jopa holtittomasti. Riskin ottamisesta saadut huonot kokemukset kuitenkin muuttivat elinkeinopolitiikkaa suunnitelmallisemmaksi. Samalla kun kunnat ovat vähentäneet riskinottoa elinkeinopolitiikassaan, on myös tuomioistuimiin tehtyjen valitusten määrä vähentynyt lähes olemattomiin. Nykyisin kuntien taloudellinen vastuu toimistaan korostuu. Elinkeinotoiminnan tukeminen työllisyyden edistämiseksi ja yleisten edellytysten parantamiseksi on käytännössä aina hyväksyttävää toimintaa.
Uuden näkökulman kuntien elinkeinopolitiikan rajoihin tuo hankintalaki, jonka säätämisen myötä kunnat eivät voi enää suosia hankinnoissaan paikallista toimijaa. Aiemmin hankintojen suuntaaminen oman kunnan alueelle oli yleisesti hyväksytty elinkeinopoliittinen tukimuoto. EY-oikeudessa kunnat lasketaan elinkeinopolitiikassa osaksi laajaa valtiokäsitettä. Kuntien elinkeinopolitiikan onkin sopeuduttava entistä paremmin koko julkisen sektorin elinkeinopoliittiseen kokonaisuuteen. Elinkeinopolitiikka ei enää saa vääristää kilpailua.
Ruotsin kunnallislaissa elinkeinopolitiikkaa ohjaa myös yleisen toimialan säännös, joka on yksityiskohtaisempi kuin Suomessa. Lisäksi laissa on erityinen elinkeinopolitiikkaa koskeva säännös. Kuntien elinkeinopolitiikan rajat ovat kuitenkin molemmissa maissa hyvin samanlaiset. Suurin ero on se, että Ruotsissa suhtaudutaan työllisyysperusteisiin elinkeinotukiin kriittisemmin kuin Suomessa.
Hakutermit: kunnan toimialat, elinkeinopolitiikka kunnat
Elinkeinotoiminnan tukeminen tuli osaksi kunnallista tehtäväpiiriä käytännössä sotien jälkeen kaupungistumisen voimistuttua. Aluksi elinkeinopolitiikkaa vieroksuttiin kunnan tehtävänä. Kuitenkin välilliset elinkeinotukimuodot vakiintuivat hyvin nopeasti osaksi kunnan tehtäväpiiriä. Suoria tukia alettiin yleisesti käyttää vähitellen yhä enemmän ja 1970-luvun lopulla kunnat alkoivat antaa riskirahoitusta yrityksille osin jopa holtittomasti. Riskin ottamisesta saadut huonot kokemukset kuitenkin muuttivat elinkeinopolitiikkaa suunnitelmallisemmaksi. Samalla kun kunnat ovat vähentäneet riskinottoa elinkeinopolitiikassaan, on myös tuomioistuimiin tehtyjen valitusten määrä vähentynyt lähes olemattomiin. Nykyisin kuntien taloudellinen vastuu toimistaan korostuu. Elinkeinotoiminnan tukeminen työllisyyden edistämiseksi ja yleisten edellytysten parantamiseksi on käytännössä aina hyväksyttävää toimintaa.
Uuden näkökulman kuntien elinkeinopolitiikan rajoihin tuo hankintalaki, jonka säätämisen myötä kunnat eivät voi enää suosia hankinnoissaan paikallista toimijaa. Aiemmin hankintojen suuntaaminen oman kunnan alueelle oli yleisesti hyväksytty elinkeinopoliittinen tukimuoto. EY-oikeudessa kunnat lasketaan elinkeinopolitiikassa osaksi laajaa valtiokäsitettä. Kuntien elinkeinopolitiikan onkin sopeuduttava entistä paremmin koko julkisen sektorin elinkeinopoliittiseen kokonaisuuteen. Elinkeinopolitiikka ei enää saa vääristää kilpailua.
Ruotsin kunnallislaissa elinkeinopolitiikkaa ohjaa myös yleisen toimialan säännös, joka on yksityiskohtaisempi kuin Suomessa. Lisäksi laissa on erityinen elinkeinopolitiikkaa koskeva säännös. Kuntien elinkeinopolitiikan rajat ovat kuitenkin molemmissa maissa hyvin samanlaiset. Suurin ero on se, että Ruotsissa suhtaudutaan työllisyysperusteisiin elinkeinotukiin kriittisemmin kuin Suomessa.
Hakutermit: kunnan toimialat, elinkeinopolitiikka kunnat