Barentsin Euroarktinen yhteistyö ­ Laajan turvallisuuden ja alueellisen yhteistyön näkökulmasta

Abstract

Pro gradu ­ työssäni tarkastelen Barentsin Euroarktista yhteistyötä alueellistumisen ja laajan turvallisuuden näkökulmasta. Vuonna 1993 perustettu Barentsin alue muodostuu Norjan, Suomen ja Ruotsin pohjoisimmista hallintoalueista sekä Luoteis-Venäjästä. Kylmän sodan aikana rajat Pohjoismaiden ja Neuvostoliiton välillä olivat tiukkoja, mikä esti paikallisen väestön sekä taloudelliset että sosiaaliset suhteet. Barentsin yhteistyötä tehdään sekä alue- että valtiotasolla, ja sen tavoitteena on edistää alueen vakautta ja kehitystä. Laajaa taloudellista ja poliittista mielenkiintoa ovat herättäneet alueen valtavat luonnonvarat kuten mineraalit, öljy ja kaasu, joiden hyödyntäminen on vasta alkamassa.

Teoriaosuudessa perehdyn kahteen teoriaan, jotka liittyvät olennaisesti Barentsin yhteistyöhön. Ensimmäinen on uusi alueellistuminen, josta Barentsin yhteistyö on erinomainen esimerkki, sillä kyseessä on valtioiden sisäisten alueiden välinen yhteistyö. Toiseksi on turvallisuusteoria ja erityisesti sen laaja merkitys, sillä Barentsin turvallisuusongelmat eivät ole enää vain sotilaallisia. Kylmän sodan päätyttyä Luoteis-Venäjällä vakaviksi ongelmiksi ovat paljastuneet ympäristön saastuminen, ydinjätteiden säilytys sekä ydinvoiman turvallisuus.

Yhteistyötä aloitettaessa odotukset olivat hyvin optimistisia, mutta todellisuus ei ole vastannut toiveita. Tavoitteeni olikin tutkia, kuinka yhteistyö on tapahtunut käytännössä ja mitä aluetasolla todella tehdään. Lisäksi halusin tutkia mm., miten alueen laajan turvallisuuden uhat vaikuttavat yhteistyöhön. Käytännössä tämä tarkoitti, että perehdyin yhteistyöstä olemassa olevaan dokumentaatioon ja lähetin laadullisen kyselyn Barentsin aluekomitean jäsenille. Aluekomitea koostuu lääniensä tai vastaavien alueiden kansainvälisten asioiden virkamiehistä, ja se on käytännössä pitänyt yllä suurta osaa aluetason yhteistyöstä. Kyselyn tuloksien analyysiin käytin vertailevaa tutkimusmetodia eli vertasin tuloksia myöhempään kehitykseen, esittämiini teorioihin ja muiden tutkijoiden huomioihin.

Tutkimukseni vahvistaa sen, että yhteistyö ei ole edennyt odotetulla tavalla, vaikka viralliset ja epäviralliset kontaktit ovat lisääntyneet huomattavasti. Osasyy tähän ovat yhteistyöhön osallistuvien maakuntien riittämättömät resurssit. Parhaiten ovat onnistuneet koulutukseen ja kulttuuriin liittyvät projektit, kun pettymyksiä on tullut kaupallisessa yhteistyössä. Yhteistyö on myös lisännyt alueen vakautta ja vähentänyt alueen vakavia ympäristöuhkia, vaikka projektien eteneminen on ollut hidasta. Turvallisuusuhat eivät kuitenkaan ole olleet merkittävä yhteistyön hidastaja. Aluetasolla löytyy huomattavasti tahtoa ja yhteisiä intressejä yhteistyön edistämiseksi, kunhan vain keskustaso saadaan aktivoiduksi. Tulevaisuudessa suuret odotukset kohdistuvat alueen kaasu- ja öljyvarojen hyödyntämiseen ja erityisesti sen työllistävään vaikutukseen.

Hakutermit:

Barents, yhteistyö, alueellistuminen, turvallisuus