Lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiantuntijuus lastenpsykiatrian kanssa tehtävän yhteistyön rajapinnoilla

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden antamaa merkitystä lastenpsykiatrian kanssa tehtävälle yhteistyölle sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tutkimukseni koostuu teoreettisesta tarkastelusta sekä empiirisestä osuudesta. Tarkastelen yhteistyötä asiantuntijuuden käsitteen avulla ja pyrin tuomaan sitä kautta uutta jäsennystä ja ymmärrystä lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyöhön. Apunani asiantuntijuuden tarkastelussa käytän käsiteparia moderni-postmoderni. Empiirisessä osiossa pääaineistonani on yksi lastensuojelun sosiaalityöntekijän haastattelu, joka kertoo autenttisesta lastensuojelutyön prosessista sekä yhteistyöstä lastenpsykiatrian kanssa erään asiakasperheen kautta. Tutkimuksesta tuli tapaustutkimus aineiston hankalan saatavuuden vuoksi. Tämä kertoo, että aihe on vaikeasti tavoitettavissa, vaikka arkipuheessa yhteistyöstä ja sen tärkeydestä sekä ongelmista puhutaan paljon.

Aluksi kuvailen suomalaista yhteiskunnallista toimintaympäristöä, jossa lastensuojelu ja lastenpsykiatria toimivat. Tämä toimintaympäristö näyttää hajanaiselta ja pirstaleiselta kokonaisuudelta, jonka vuoksi eri instituutioiden yhteistyö voi olla hankalaa ja toisen instituution ammattilaisten tehtävät voivat jäädä yhteistyökumppaneille epäselviksi. Toisaalta lastensuojelu ja lastenpsykiatria tekevät kummatkin töitä sellaisten lapsiryhmien kanssa, joita he eivät voi siirtää eteenpäin muille yhteistyötahoille. Tarkastelen myös tieteellistä keskustelua lastensuojelun ja lastenpsykiatrian asiantuntijuudesta. Tarkastelun tuloksena lastensuojelun asiantuntijuus näyttää postmodernilta ja epävarmuuden hyväksyvältä, kun taas lastenpsykiatrian asiantuntijuus vaikuttaa selkeämmältä ja modernimmalta. Lastensuojelutyön pohjana käytetyt teoriat ovat moderneja, vaikka työ näyttäytyy postmodernina. Tämä tuo jännitteitä lastensuojeluun käytännössä. Lastenpsykiatria määrittelee itselleen tarkasti työnsä ydinprosessit, mutta lastensuojelun ydintehtävät jäävät lastensuojelun pirstaleisen teoriatiedon vuoksi hämäriksi. Postmodernin näkökulman kritiikkinä voidaan pitää loputonta suhteellisuutta. Modernissa asiantuntijuudessa vain tietyillä ammattilaisilla on oikeus ”oikean” tiedon tai ongelman määrittämiseen, jolloin esimerkiksi asiakkaan omia tuntemuksia tai ongelmanmäärittelyjä pidetään toissijaisina. Ei voida kuitenkaan sanoa, että moderni tai postmoderni asiantuntijuus olisi toista parempi, vaan kumpaakin näkökulmaa tarvitaan.

Haastattelun olen tehnyt aktiivisen haastattelun metodilla. Analysoinnissa käytän temaattista sisällönanalyyttista analyysia. Sosiaalityöntekijän haastattelusta muodostuivat seuraavat teemakategoriat: huolipuhe, lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyöpuhe, lastensuojelun työprosessipuhe sekä oikeudellisuuspuhe. Lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyöpuhe jakaantui puheeseen konkreettisista asioista ja toisaalta yhteistyön merkityksestä. Työprosessipuhe puolestaan jakaantui aikaan ennen huostaanottoa ja aikaan sijaishuollossa. Muodostin teemakategoriat haastattelussa olevien puheenvuorojen koodaamisen tuloksena. Kaikki haastattelun puheenvuorot sopivat johonkin näistä kategorioista.

Sosiaalityöntekijän haastattelun analysointi toi esille jo teoreettisissa lähtökohdissa pohtimani lastensuojelutyön monimuotoisuuden, monimutkaisuuden ja ydinprosessien hämäryyden. Erityisesti lapsen tilanteen arviointi huostaanottoa mietittäessä näyttäytyy sosiaalityöntekijälle hankalana kysymyksenä. Toisaalta sosiaalityöntekijä tietää, että huostaanotto on tämän perheen tapauksessa lapsille ainoa vaihtoehto, mutta hän tarvitsee sen toteuttamiseen vahvan ”todistusaineiston”, jonka hän saa toimimalla yhteistyössä lastenpsykiatrian kanssa. Lastenpsykiatrian vahvempi professionaalinen asema ja strukturoidummat työtavat tuovat lausunnon konkreettiseksi avuksi sosiaalityöntekijälle oikeusprosesseja varten.

Sosiaalityön asiantuntijuus näyttää tällä hetkellä olevan alisteista lastenpsykiatrian työlle siten, että sosiaalityöllä on lain mukainen velvollisuus toteuttaa erilaisia tehtäviä lasten suojelemiseksi, jotka taas lastenpsykiatrialla on valta määritellä, koska psykiatrian määrittelyn ajatellaan olevan pätevämpi oikeusprosesseissa. Kunnallisen lastensuojelun resurssit ovat hyvin niukat, kun taas viime aikoina lastenpsykiatrialle on osoitettu lisäresursseja. Näin yhteiskunnalliset päätökset ohjaavat osaltaan lastensuojelun ja lastenpsykiatrian työtä, yhteistyötä ja työn sisältöjä.

Hakutermit:

lastensuojelu, lastenpsykiatria, asiantuntijuus, instituutiot, yhteistyö