Elämänhallinnan turvaverkko.Tarkastelussa työssäkäymisen ja parisuhteen merkitykset elämänhallinnalle kuntoutukseen hakeutuneiden keskuudessa
AALTO, PETTERI (2006)
2006
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-02-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15366
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15366
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sosiaalinen tuki on yhteydessä elämänhallintaan pitkäaikaisista kivuista kärsivien kuntoutujien kohdalla ja onko tämä yhteys samanlainen miehillä ja naisilla. Sosiaalista tukea tarkastellaan tässä erikseen sosiaalisen integraation (parisuhde ja työmarkkinatilanne) ja saadun sosiaalisen tuen näkökulmasta. Erityisesti tällä halutaan selvittää, onko parisuhteella ja työllisyydellä vaikutusta elämänhallinnantunteeseen silloinkin, kun yksilön kokema sosiaalinen tuki on kontrolloitu. Elämänhallinnan tarkastelussa puolestaan erotetaan toisistaan koettu elämänhallinnantunne, sisäinen hallinnantunteen sijoittaminen (locus of control) ja minäpystyvyys.
Tutkimuksen aineiston muodostavat henkilöt, jotka ovat osallistuneet kuntoutukseen Kiipulan kuntoutuskeskuksessa, Janakkalassa. Tutkittavat (N=1229 hlöä) ovat osallistuneet laitoskuntoutusjaksolle joko kuntoutustutkimuksen tai erilaisten kuntoutuskurssien myötä.
Tilastollisina menetelminä käytettiin korrelatiivisten tarkastelujen lisäksi monimuuttujaista varianssi- ja kovarianssianalyysiä (MANOVA ja MANCOVA), joissa selvitettiin samalla kaikki riippumattomien muuttujien yhdysvaikutukset tutkittaviin muuttujiin. Kovariaatiksi asetettiin yksilön koettu sosiaalinen tuki. Tilastollisena ohjelmana käytettiin SPSS 13.01-ohjelmaa.
Työllisen koettu elämänhallinnan tunne ja minäpystyvyys olivat voimakkaampia ja hallinnan tunteen sisäinen ulottuvuus (locus of control) pohjautui selkeämmin työllisen omiin ratkaisuihin ei sattumaan. Ainoa tilastollisesti merkitsevä yhdysvaikutus esiintyi työstatuksen ja sukupuolen välillä. Ei-työllisten naisten minäpystyvyys oli vähäisempi kuin ei-työllisten miesten. Työllisillä kyseistä eroa ei ollut.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että naisten elämänhallinnan turvaverkko on vankemmin työstatussidonnainen kuin miesten. Naisten omanarvontunne vaikuttaa liittyvän kiinteämmin työpaikkaan, työllisen statukseen. Kuntoutuslaitokset voisivat yhdessä työvoimahallinnon kanssa, entistä tuloksekkaammin, käydä taistoon työllistymisen puolesta. Tutkimustulos antaa perusteita positiiviselle diskriminaatiolle, koskien ei-työllisten ja varsinkin naisten asemaa. Ei-työlliset naiset tulee nähdä erityisryhmänä, joiden kuntoutukseen ja työllistämiseen tulee kohdentaa erityistukea.
Hakutermit:
elämänhallinta, minäpystyvyys, sosiaalinen tuki, sukupuoli, parisuhde ja kuntoutus
Tutkimuksen aineiston muodostavat henkilöt, jotka ovat osallistuneet kuntoutukseen Kiipulan kuntoutuskeskuksessa, Janakkalassa. Tutkittavat (N=1229 hlöä) ovat osallistuneet laitoskuntoutusjaksolle joko kuntoutustutkimuksen tai erilaisten kuntoutuskurssien myötä.
Tilastollisina menetelminä käytettiin korrelatiivisten tarkastelujen lisäksi monimuuttujaista varianssi- ja kovarianssianalyysiä (MANOVA ja MANCOVA), joissa selvitettiin samalla kaikki riippumattomien muuttujien yhdysvaikutukset tutkittaviin muuttujiin. Kovariaatiksi asetettiin yksilön koettu sosiaalinen tuki. Tilastollisena ohjelmana käytettiin SPSS 13.01-ohjelmaa.
Työllisen koettu elämänhallinnan tunne ja minäpystyvyys olivat voimakkaampia ja hallinnan tunteen sisäinen ulottuvuus (locus of control) pohjautui selkeämmin työllisen omiin ratkaisuihin ei sattumaan. Ainoa tilastollisesti merkitsevä yhdysvaikutus esiintyi työstatuksen ja sukupuolen välillä. Ei-työllisten naisten minäpystyvyys oli vähäisempi kuin ei-työllisten miesten. Työllisillä kyseistä eroa ei ollut.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että naisten elämänhallinnan turvaverkko on vankemmin työstatussidonnainen kuin miesten. Naisten omanarvontunne vaikuttaa liittyvän kiinteämmin työpaikkaan, työllisen statukseen. Kuntoutuslaitokset voisivat yhdessä työvoimahallinnon kanssa, entistä tuloksekkaammin, käydä taistoon työllistymisen puolesta. Tutkimustulos antaa perusteita positiiviselle diskriminaatiolle, koskien ei-työllisten ja varsinkin naisten asemaa. Ei-työlliset naiset tulee nähdä erityisryhmänä, joiden kuntoutukseen ja työllistämiseen tulee kohdentaa erityistukea.
Hakutermit:
elämänhallinta, minäpystyvyys, sosiaalinen tuki, sukupuoli, parisuhde ja kuntoutus