"Minä olen Laura Salmi” Päähenkilön identiteetin analyysiä psykoanalyyttisestä ja ruumiinfenomenologisesta näkökulmasta Annika Idströmin romaanissa Isäni rakkaani
NOUSIAINEN, REETTA (2006)
2006
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-02-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15357
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15357
Tiivistelmä
Analysoin tutkielmassani Annika Idströmin Isäni rakkaani -romaanin päähenkilön identiteettiä. Lähestyn identiteettiproblematiikkaa ensin psykoanalyyttisestä, sitten ruumiinfenomenologisesta näkökulmasta.
Työni lähestymistapa on pohjimmiltaan feministinen: tarkastelen naisidentiteettiä feministisen tutkimustradition valossa. Eräänlaisena lähtöoletuksena analyysissäni on ollut eheän identiteetin kritiikki. Tämän lähtöoletuksen mukaan identiteetti on muuttuva, tilallinen ja paikallinen. Identiteetti ei ole yhtenäinen eikä välttämättä edes yhtenäiseksi tehtävä.
Olen lukenut romaania sen päähenkilön, Laura Salmen, identiteettitarinana. Teoksessa päähenkilö rakentaa identiteettiään ennen kaikkea suhteessa menneisyyteensä: suhteessa omiin muistoihinsa, vanhempiinsa ja moniin menneisyydestä tuttuihin paikkoihin.
Psykoanalyyttisessä luennassa teoriapohjani on löytynyt pääasiassa kielitieteellisistä psykoanalyysin uudelleentulkinnoista. Tässä yhteydessä olen keskittynyt erityisesi Jacques Lacanin ja Julia Kristevan ajatuksiin. Ruumiinfenomenologisessa tulkinnassa olen puolestaan nojannut paljolti Maurice Merleau-Pontyn ajatuksiin ja näiden ajatusten tuoreisiin tulkintoihin. Olen tiedostanut tulkinnassani myös psykoanalyysiin ja ruumiinfenomenologiaan kohdistuneen feministisen kritiikin. Samalla olen pyrkinyt huomioimaan feministiteoreetikkojen uudelleentulkintoja käyttämistäni teorioista.
Esittelemiini teoriaperinteisiin tukeutuen olen tutkielmassani havainnut, että menneisyys ja nykyisyys luovat lopulta liitoksen, jonka välissä identiteetti muotoutuu yhä uudestaan ja uudestaan. Ruumiin muistot ovat tässä prosessissa yhtä merkittäviä kuin kielikin.
Psykoanalyyttinen ja ruumiinfenomenologinen tutkimusperinne poikkeavat väistämättä monella tapaa toisistaan: jossain määrin ne voitaisiin määritellä jopa toisilleen vastakkaisina lähestymistapoina. Tästä huolimatta on myös huomattava, että näiden teoriaperinteiden taustalta löytyy voimakas yhteinen pohjavire, jolla identiteettiä voidaan luoda ja kuvata.
Avainsanat: feminismi, psykoanalyysi, ruumiinfenomenologia, identiteetti, ruumiillisuus
Työni lähestymistapa on pohjimmiltaan feministinen: tarkastelen naisidentiteettiä feministisen tutkimustradition valossa. Eräänlaisena lähtöoletuksena analyysissäni on ollut eheän identiteetin kritiikki. Tämän lähtöoletuksen mukaan identiteetti on muuttuva, tilallinen ja paikallinen. Identiteetti ei ole yhtenäinen eikä välttämättä edes yhtenäiseksi tehtävä.
Olen lukenut romaania sen päähenkilön, Laura Salmen, identiteettitarinana. Teoksessa päähenkilö rakentaa identiteettiään ennen kaikkea suhteessa menneisyyteensä: suhteessa omiin muistoihinsa, vanhempiinsa ja moniin menneisyydestä tuttuihin paikkoihin.
Psykoanalyyttisessä luennassa teoriapohjani on löytynyt pääasiassa kielitieteellisistä psykoanalyysin uudelleentulkinnoista. Tässä yhteydessä olen keskittynyt erityisesi Jacques Lacanin ja Julia Kristevan ajatuksiin. Ruumiinfenomenologisessa tulkinnassa olen puolestaan nojannut paljolti Maurice Merleau-Pontyn ajatuksiin ja näiden ajatusten tuoreisiin tulkintoihin. Olen tiedostanut tulkinnassani myös psykoanalyysiin ja ruumiinfenomenologiaan kohdistuneen feministisen kritiikin. Samalla olen pyrkinyt huomioimaan feministiteoreetikkojen uudelleentulkintoja käyttämistäni teorioista.
Esittelemiini teoriaperinteisiin tukeutuen olen tutkielmassani havainnut, että menneisyys ja nykyisyys luovat lopulta liitoksen, jonka välissä identiteetti muotoutuu yhä uudestaan ja uudestaan. Ruumiin muistot ovat tässä prosessissa yhtä merkittäviä kuin kielikin.
Psykoanalyyttinen ja ruumiinfenomenologinen tutkimusperinne poikkeavat väistämättä monella tapaa toisistaan: jossain määrin ne voitaisiin määritellä jopa toisilleen vastakkaisina lähestymistapoina. Tästä huolimatta on myös huomattava, että näiden teoriaperinteiden taustalta löytyy voimakas yhteinen pohjavire, jolla identiteettiä voidaan luoda ja kuvata.
Avainsanat: feminismi, psykoanalyysi, ruumiinfenomenologia, identiteetti, ruumiillisuus